Tarvitsetko sisällöntuotantoa sekä blogien, artikkelien että haastattelujen kirjoittajaa verkkosivuille, asiakaslehtiin, aikakauslehtiin tai sanomalehtiin? Ota yhteyttä sähköpostitse esa@esalinna.fi tai puhelimitse +358 45 1249 566.
Olen toiminut noin 25 vuotta vapaana toimittajana, kirjoittaen kolumneja, artikkeleja, arvosteluja, haastatteluja ja raportteja sanomalehtiin, aikakauslehtiin, asiakaslehtiin, pienlehtiin ja verkkoon. Tarvittaessa otan myös valokuvat juttujen yhteyteen.
Kirjoitan nopealla tahdilla laadusta tinkimättä myös yritysten blogikirjoitukset ja verkkokauppojen hakukoneoptimoidut tuote-esittelyt sekä muut SEO-copywriting -työt. Lyhyesti sanottuna tarjolla on monipuolista sisällöntuotantoa kunkin asiakkaan tarpeisiin räätälöitynä.
Yhden miehen yritykseni Esa Linna PR Services tarjoaa erityisesti pienille peliyrityksille viestintäpalveluja, mutta myös muille startup-yrityksille ja yhdistyksille monipuolisia viestinnän tehtäviä ja sisällöntuotantoa. Mediatiedotteen suunnittelu, laadinta ja jakelu kohdennetusti eri viestimille hintaan 300 €. Kysy lisää!
Asiakkainani on isoja mediataloja, markkinointi- ja viestintätoimistoja, yhdistyksiä, muita organisaatioita ja startup-yrityksiä. Työskentelen tarvittaessa nopeasti ja joustavasti.
Sisällöntuotantoa viime vuosilta:
Muita linkkejä tekemääni sisällöntuotantoon ja muuhun osaamiseeni liittyen:
Esa Linna puhelin: +358 45 1249 566 sähköposti: esa@esalinna.fi
Vastaan yksityisviesteihin LinkedInissä, lähetä verkostoitumispyyntö! Esa Linna PR Services -Facebook-sivun kautta tulleisiin viesteihin vastaan myös nopeasti.
Linkillä töihin kulkeminen on oiva tapa seurata jyväskyläläisten käyttäytymistä, ainakin silloin kun en tuijota zombina puhelintani. Kohteliain ikäluokka erottuu lyhyen linja-automatkan aikanakin helposti. He eivät ole meikäläisen ikäisiä, yli nelikymppisiä tai vanhempia, vaan reilut parikymmentä vuotta nuorempia kanssamatkustajia. Kiitos bussikuskille kajahtaa useammin ja kuuluvammin nuoremmilta kuin juroilta keski-ikäisiltä.
Pohjois-Pohjanmaalla syntyneenä tiedän suomalaisten olevan jurottajia. Jyväskylän seudulle muuttaessani ihmettelin, miksi tuntemattomat moikkailevat. Onneksi sosiaalisessa mediassa vanhemmatkin kehtaavat keskustella ja aukaista suunsa. Vielä kun heillä riittäisi taitoa siihen.
Viime aikoina olen käytännössä lopettanut iltapäivälehtien ja monen muun median Facebook-kommenttien lukemisen, sillä niissä tapahtuva kiusaaminen, haukkuminen ja – apua, kuinka keski-ikäiseltä kuulostava – käytöstapojen puuttuminen vie mielen matalaksi ja uskon suomalaisiin.
Sen verran stalkkeri olen minäkin, että käyn joskus katsomassa, ketkä ovat näiden julkisten aivopierujen taustalla. Ta-daa. Ne ovat kovin usein ikäisiäni tai vanhempia, miehiä ja naisia, jotka toivovat pahimmassa tapauksessa kuolemaa syystä tai toisesta vihaamilleen ihmisille. Aikuisille tai lapsille. Osa näistä on trollauksen vuoksi perustettuja feikkiprofiileja, mutta monet kommentoijat ovat jättäneet näkyville vaikkapa hellyttäviä julkisia kuvia lastenlasten kanssa. Kertookohan mummo ankarat mielipiteensä heillekin? Ei ihme, että nuoret jättävät vanhempien löytämät sosiaalisen median kanavat.
Entäpä sitten nuorten nettikäyttäytyminen, joka on otsikoissa aika ajoin? Nuorten nettikiusaaminen on aina syvältä, mutta esimerkiksi KiVa Koulu –kyselytutkimuksen mukaan se on suhteessa vähäistä sekä yleensä jatkoa muualla tapahtuvalle kiusaamiselle. Ylilyöntejä tapahtuu ja niillä voi olla kauaskantoiset seuraukset. Tämän vuoksi tarvitaankin ennaltaehkäiseviä kasvatustoimenpiteitä.
Päätoimeni puolesta käyn vetämässä mediakasvatusaiheisia vanhempainiltoja, joiden teemana voi olla vaikkapa vanhempien ymmärryksen puute some-kanavista tai verkossa tapahtuneet kiusaamistapaukset. Tänä keväänä suunnittelemme eräälle koululle opettajan ja koulukuraattorin kanssa yläkoululaisten mediakasvatustunteja. Aloite ei ole tullut opettajilta, nuorisotyöntekijöiltä tai vanhemmilta, vaan oppilailta.
Pitkään nuorisotyötä tehneenä käsitykseni on vahvistunut entisestään: nuoret osaavat käyttäytyä meitä vanhempia paremmin livenä ja verkossa. Tulevaisuudessa kiitos-huudot raikuvat Linkeissä, kun minä pääsen eläkkeelle.
———
Esa Linna on mediakasvatukseen ja musiikkitoimintaan erikoistunut nuorisonohjaaja, vapaa toimittaja ja vakavasti harrastava muusikko. Kolumnin aihepiirit liikkuvat enimmäkseen edellä mainittujen aihepiirien välillä.
Parikymmentä vuotta tekemällä (ja virheistä) oppineena, sivutoimisena vapaana toimittajana olen oppinut jotain juttujen tarjoamisesta lehteen. Tässä muutamia vinkkejä vapaan toimittajan – eli freelancetoimittajan – urasta haaveileville.
Lähesty juttuaiheillasi lehtien toimituspäällikköjä, toimitussihteereitä tai vaikkapa tuottajia (jos medialla on erilaisia teemaosioita, niillä voi olla omat tuottajat) sähköpostilla tai puhelimella. Itse suosin sähköpostia ja tarvittaessa soitan perään.
Sähköpostin kirjoitusasun pitää olla hyvää ja asiallista suomen kieltä, joka on toivottavasti sanomattakin selvää. Tuttavallinen voit toki olla ja sähköpostin voi aloittaa vaikkapa tähän tyyliin: ”Hei Markku, tarjoaisin juttuideaa kissavideoiden vaikutuksesta mielenterveyteen”.
Edellisestä kohdasta päästäänkin juttuideaan. Kissavideoiden vaikutus mielenterveyteen ei kerro kuitenkaan jutun näkökulmaa. Ovatko kyseessä hauskat nettivideot vai Teemu Mäen vähemmän hauskat kissavideot? Sinun pitää olla valmis kertomaan myös onko otsikon taustalla tutkittua faktatietoa vai haastatteletko juttuun kissavideoiden katsojia, jotka ovat kertoneet videoiden parantaneen heidän elämänlaatuaan ja mielenterveyttään?
Kerro (hyvin) lyhyesti itsestäsi. Kerro vain tärkeimmät asiat jotka liittyvät erityisesti toimittajuuteesi. Laita joko liitteenä tai linkkinä ansioluettelosi (LinkedIn on oikein hyvä) sekä muutama linkki kirjoittamiisi juttuihin. Jos olet kirjoittanut blogia, niin sekin voi olla hyvä näyte kirjoitustaidoistasi. Jos taas blogisi on suosittu, voi sillä olla runsaastikin painoarvoa. Voit myös kirjoittaa hakemustasi varten artikkeleita, uutisia tai vaikkapa elokuva-arvosteluja, jotka ovat helposti luettavissa.
Kerro jos osaat ottaa järjestelmäkameralla valokuvat juttuihin. Juttunäytteiden ohessa olisi hyvä nähdä osaamisesi valokuvaustaidoistasi.
Jos hallitset videoiden kuvaamisen ja editoinnin, muista mainita tästäkin, sillä mediat tarvitsevat koko ajan enemmän moniosaajia. Äänenlaatu on muuten videoissa usein tärkeämpi tai ainakin yhtä tärkeä, kuin kuvanlaatu. Videohaastatteluja ei katsele pirukaan, vaikka kuva näyttäisi priimalta puheen ollessa samaan aikaan tunkkaista mössöä.
Vapaan toimittajan palkka, palkkiot ja sopimukset
Vapaana toimittajana et usein pysty vaikuttamaan jutusta saatavan palkan tai palkkion suuruuteen, eikä aluksi välttämättä ole tarvettakaan, jos haluat kerätä kokemusta ja sisältöä ansioluetteloon. Joskus kuitenkin mediat voivat kysyä, mitä ehdotat itse palkkion suuruudeksi. Itse olen joskus tiedustellut lehden normaalitaksasta ja kertonut avoimesti, että minulla ei ole vielä kyseenomaisen lehden palkkioista kokemusta. Usein aikakauslehdet maksavat sanomalehtiä paremmin. Tosin sanomalehdet ovat usein maksaneet erikseen ottamistani valokuvista. Freet.fi -sivustolla on kerrottu (ammattimaisten) freelancetoimittajien tunti- ja päiväpalkkioista.
Lue avustajasopimukset tarkoin. On sinun päätettävissäsi, suostutko usein tiukkoihinkin sopimuksiin. Joskus sopimuksessa juttusi ja kuvasi ostava mediayhtiö haluaa samaan hintaan kaikki taloudelliset oikeudet. Jos olet ottanut huikean kuvan tai kirjoittanut ällistyttävän jutun, yhtiö voi julkaista sen monta kertaa omistamissaan medioissa, etkä sinä saa tästä erillistä korvausta. Mutta jos allekirjoitat sopimuksen, tarkoittaa se sitä että olet hyväksynyt ehdot.
Hyviä tapoja aloittaa ura ovat paikallislehdet, blogit ja eri alojen harrastajien verkkosivut. Useilla paikkakunnilla toimivat nuorten toimitukset, jotka voivat olla esimerkiksi sanomalehtien tai kunnallisen nuorisotyön ylläpitämiä.
Niin, miksi kannattaisi tehdä ilmaisia eli palkattomia töitä?
Yritän vastata tähän myöntävästi kertomalla palkattomien töiden historiastani.
Provinssirock -artikkeli Vieskan Viikko -lehdessä (c) Esa Linna
Aloitin vuonna 1994 ylivieskalaisen paikallislehti Vieskan Viikon elokuva-arvostelijana, jossa suurimpana etuna olivat tietenkin ilmaiset videovuokraukset. Silloiselle elokuvien suurkuluttajalle tämä oli kuin taivaan lahja, varsinkin kun siviilipalveluksessa tai myöhemmin työttömänä rahat olivat tiukalla. Ennen pitkää ymmärsin myös kysyä päätoimittajalta, onnistuisiko minun kirjoittaa pidempi artikkeli Provinssirockista. Kappas vaan, tuota pikaa plakkarissani oli ilmainen kahden päivän Provinssirock-pressilippu. Rahat säästyivät ja harrastelijatoimittaja pääsi vieläpä Sueden ja Bad Religionin lehdistötilaisuuksiin näkemään idolinsa lähietäisyydeltä.
Seuraavat kymmenen vuotta ja rapiat päälle kirjoitin kiihtyvällä tahdilla lisää ja lisää elokuvista. Tähän mennessä olin oppinut jo hiukan, millä tavalla pitäisi lähestyä ja ketä, jotta ura urkenisi uusille urille. Musiikki- ja elokuvaharrastuksissa verkostoituminen oli onneksi tutustuttanut Pohjois-Pohjanmaan jantterin oikeisiin etelän ihmisiin. Elokuva-arvostelijaura jatkui esimerkiksi Sue-lehdessä, Hohdossa, DVD Hohdossa ja Episodissa, joihin kirjoittaminen oli pääsääntöisesti harrastustoimintaa. Palkkoja ei pyydelty, koska aihe kiinnosti.
2000-luvun puolella ei ollut tarvetta käydä videovuokraamoissa, jotka aiemmin olivat olleet viikonloppujeni suurimpia rahareikiä. Nyt kotona hyllyt notkuivat elokuvien arvostelukappaleita, sillä viikossa saattoi postimies kantaa kymmenenkin DVD:tä kotiovelle.
Harrastuksesta työkokemusta ja verkostoitumista
Extraordinary Movie & Video Guide 2000-luvun puolen välin jälkeen (Wayback Machinen näyttämänä).
Vuonna 1997 olin aloittanut hiljalleen omat ensimmäiset verkkosivuni, jotka tottelivat nimeä Extraordinary Movie & Video Guide. Ideana oli arvostella mahdollisimman paljon outoja elokuvia (kulttielokuvia, roskaa, kauhua, eksploitaatiota, indie-elokuvia…) muutamalla lauseella per nimike, vähän kuin paksuissa Leonard Maltin’s Movie Guide -kirjoissa. Uskomatonta kyllä näin jälkikäteen mietittynä – verkkosivuni toimivat yhteensä 18 vuotta(!) joiden aikana arvostelujen määrä nousi lähes tuhanteen. Verkkosivut sijaitsivat ensiksi Geocities.comissa (kuka muistaa?), sitten MBnetissä ja lopulta maksamassani webhotellissa sekä muokkaamassani Joomla!-sisällönhallintajärjestelmässä.
Japanilaisen Wild Life -elokuvan DVD-julkaisussa oleva lainaus Extraordinary Movie & Video Guiden arvostelusta
EMVG:n viimeisinä vuosina keskityin lähinnä indie-elokuvista kirjoittamiseen. Elokuvaohjaajat ympäri maailmaa lähettivät DVD-levyjä ja videokasetteja arvosteltavaksi. Eräät niistä miellyttivät julkaisijoita sen verran, että DVD-levyjen kansissa näkyi lainauksia Extraordinary Movie & Video Guiden kehuista.
Sivustoni ansiosta päädyin tekemään suomenkielisen käännöstyön kanadalaisen ohjaajan, David DeCoteaun homoeroottisen kauhuelokuvan Beastly Boyzin DVD-julkaisuun. Elokuvantekijöiden kanssa verkostoituminen johdatti espanjalaisen underground-ohjaajan Carlos Atanesin tekemään minulle muutama vuosi sitten musiikkivideon kappaleestani Meat Market.
Vuonna 2003 olin myös mukana pienessä mutta aktiivisessa porukassa, joka halusi kirjoittaa kummallisista elokuvista selkeällä suomen kielellä. Legendaarinen Gorehound-lehti oli lopettanut toimintansa, joten Elitisti.net syntyi selkeään tarpeeseen.
Viimeisen arvostelun Elitistiin kirjoitin vuonna 2013, kymmenen vuotta myöhemmin sivuston perustamisesta. Sueen kirjoitin viimeisen kerran vuonna 2012, viisitoista vuotta ensimmäisen lehdessä julkaistun artikkelini jälkeen.
Kaikki edellämainittu kattaa hirvittävän määrän tekstiä ja lukemattomia valvottuja öitä elokuvien parissa, joista ehkä 1/3 olivat nautittavia elämyksiä edes jossain määrin.
Kannattiko palkattomia töitä sitten tehdä?
Toisin sanoen: miten meni noin niinkuin omasta mielestä?
Kyllä kannatti, ehdottomasti. Rahaa ei tullut mainittavasti, mutta en sitä juuri menettänytkään. Ainoa negatiivinen puoli taisi olla jonkinasteinen burn-out elokuviin, sillä jouduin pitämään dokumenttielokuvia lukuunottamatta pitkän tauon leffojen katselussa!
Sain runsaasti kokemusta ja sopivaa rutiinia koko ajan ammattimaisemmaksi menevästä palkattomasta harrastuskirjoittelustani, ja niinpä myös rohkeuteni kasvoi lähestyä aikakaus- ja sanomalehtiä juttutarjouksillani. Palkallisia vapaan toimittajan töitä on tipahdellut aina näihin päiviin asti. Päivätyössäni Jyväskylän kaupungin nuorisopalveluissa työskentelen myös viestinnän ja tiedottamisen parissa, johon palkaton työhistoriani antoi mittaamattomasti eväitä.
Vapaan toimittajan urapolkuni ja sen syyt sekä lähtökohdat ovat siis aika selvät. Ilmaista työtä kannattaa tehdä, jos siitä on itselle työkokemuksen ja verkostoitumisen kautta hyötyä – myös henkistä. Kirjoittaminen on luovaa työtä, joka parhaimmillaan ei edes tunnu työltä.
Palkaton harrastuskirjoitteluni jatkuu muuten edelleen. Näin ei kirjoittamiseen pääse leipääntymään.
Lapsen Maailma -lehden uusimmassa joulukuun numerossa julkaistiin kahden sivun artikkelini & haastattelu Platonic Partnershipin Lydia-pelistä, sivuten myös Ehkäisevä päihdetyö EHYT ryn Frankly-peliä.
Kerroin tiistaina 31.10. 2017 Peliosuuskunta Expan Jyväskylän tilaisuudessa kokemuksiani pelijournalistina pelialasta ja erityisesti siitä, mitä aloittelevien peliyritysten kannattaa ottaa huomioon lähestyessään medioita.
Tässä muistiinpanoistani lyhennettynä muutamia huomioita:
mediatiedotteet sähköpostilla – toki aitojen kirjeidenkin saaminen lämmittää ja näin voi erottua joukosta!
miettikää otsikko tarkoin – toimittajien pitää kiinnostua asiasta heti.
kirjoittakaa hyvällä suomen kielellä tiedotteet tai ostakaa viestintäpalvelua tähän tarkoitukseen.
kysykää kiinnostaako medioita arvostella peliänne. Antakaa ilmaisia koodeja medioille arvosteluja varten – myös harrastemedioille, koska puskaradio on edelleen hieno juttu.
muistakaa, että usein toimittajilla on niin paljon pelejä arvostelussa, ettei aina tärppää – varsinkin kun suuri(n) osa tekee pelijournoilua harrastuksena.
jos mahdollista, järjestäkää medioille pelisessioita
ystävällisyys huolimatta median koosta – Suomi on pieni maa, joten huonot kokemukset muistetaan ja juttu kulkee (puskaradion huonompi puoli) Oma aiheensa on sitten pelifirmojen näkyvyys messuilla ja muissa alan tapahtumissa, josta lisää joskus.
Olen laskuttanut vuosien ajan päivätyöni ohessa tekemiäni erilaisia työtehtäviä pelkällä verokortilla, mutta viime aikoina yhä useampi töiden tilaaja on vaatinut yrityksen tekemää laskua. Kevytyrittäjyyttä varten onkin perustettu monia hyviä palveluita, joiden palvelumaksutkaan eivät päätä huimaa.
OP-Kevytyrittäjä -palvelu taisi tehdä ensimmäisenä sen, mitä muut eivät pystyneet – tarjoamaan oman y-tunnuksen sekä kirjanpidon menoista ja tuloista verohallinnolle.
Tällä hetkellä ainakin vaikuttaa siltä, että OP-kevytyrittäjyys on turvallinen vaihtoehto kaltaiselleni ”silloin tällöin” -yrittäjälle. Kerrotaan lisää kokemuksia vaikkapa ensi vuoden (2018) puolella.
Vapaan toimittajan palkka, palkkiot ja sopimukset
