Kolumni on julkaistu aiemmin Suur-Jyväskylän lehdessä 18.7. 2018
LinkedIniä selaillessani vastaan tuli englanninkielinen vitsi, joka tuntui kuvastavan todellisuutta monen palvelua käyttävän eri alojen ammattilaisten mielestä. Tässä vapaamuotoinen suomennokseni:
Työnhakija saapuu työhaastatteluun. Haastattelija aloittaa:
– “Unohda kaikki mitä olet oppinut korkeakoulussa. Et tarvitse niitä tietoja täällä.”
– “Tämäpä hyvä, minulla ei nimittäin ole korkeakoulututkintoa”, työnhakija huokaisee, johon taas haastattelija kiirehtii korjaamaan: “Ai, pahoittelut. Emme voikaan ottaa sinua töihin tästä syystä.”
Kieltämättä vitsissä on totuuspohjaa. Monissa eri alojen työpaikkailmoituksissa vaaditaan tietyn tasoisia tutkintoja, mutta itse työn osaamisen käytännössä kerrotaan hakemuksessa olevan “vain” plussaa. En tiedä teistä muista, mutta itse olen oppinut parhaiten työn tekemisen tekemällä töitä. Opiskelu antaa parhaimmillaan hyvät valmiudet, mutta satavarmaa se ei ole. Työpaikoilla ei tutkita, kuinka hyvin työnhakija on opiskelustaan suoriutunut, joten tällöin leima paperissa voittaa työkokemuksen. Ei työhistoriakaan toki kaikkea kerro, mutta luulisi Suomen kokoisessa maassa juttujen liikkuvan, jos työnhakija ei ole aiemmin osannut mitään.
Nuorille ja vastavalmistuneille koulutuskeskeisyys voi olla hyvä asia, sillä usein heillä on ollut ongelmana, ettei moniin paikkoihin vaadittua työkokemusta ehdi kertyä. Jos taas pääsyvaatimuksena on pelkkä tutkinto ja työkokemus pelkkää bonusta, on tällöin nuorella paremmat mahdollisuudet saada työpaikka, vaikka vastassa olisi paljon työkokemukseltaan kokeneempi työnhakija.
Pitkään työtä tehneille ja “väärän tutkinnon” hankkineille taas sanotaan samalla, että te ette olekaan yhtäkkiä päteviä tekemässänne työssä. Totta kai sekä koulutuksen että tutkintojen pitää kehittyä ja uusiutua, jotta työelämä kehittyisi ja ammattien arvostus lisääntyisi. Ja Suomessa on toki mahdollisuus opiskella lisää, jotta voi hankkia sen oikean tutkinnon, koska se pari vuotta sitten hankittu ei sellainen enää olekaan. Eri asia sitten, kuinka montaa ammattilaista kiinnostaa päivittää tutkintonsa “väärin valitun opiskelupaikkansa” vuoksi vai vaihtaa pettyneenä alaa. Samalla saatetaan ja menettää joillakin aloilla hyvien työntekijöiden vuosien työkokemuksen aikana hankittu tieto, jota ei koulun penkillä ole mahdollista saada.
Kirjoittaja on mediakasvatukseen ja musiikkitoimintaan erikoistunut nuorisonohjaaja, vapaa toimittaja ja vakavasti harrastava muusikko. Kolumnin aihepiirit liikkuvat enimmäkseen edellä mainittujen aihepiirien välillä.