Julkaistu aiemmin Suur-Jyväskylän lehdessä 15.8. 2018
Moni kolumnistin ikäinen muistanee teini-iästään vanhempien moitteet liiasta pelaamisesta, “koska ulkonakin voisi touhuta”. Pelaamiseen suurin osa Atari ST-tietokoneella käytetystä ajasta meni 14-vuotiaana, mutta koneella tuli tehtyä myös trackermusiikkia, piirreltyä ja opeteltua koodaamista. Ensimmäisessä ja muistaakseni ainoassa pelissäni alhaalla liikkui huonosti piirretty penis, joka ampui “ammuksia” ylhäällä vilistävään vaginaan. Muistinko mainita että olin teini-ikäinen?
Pikakelaus 30 vuotta eteenpäin: olen toiminut enimmäkseen harrastajapohjaisesti pelijournalistina kymmenen vuotta, tavannut samalla pienten ja todella suurten kansainvälisten hittipelien kehittäjiä ja pyrkinyt laajentamaan harrastustani työelämään. Teini-iässä pelaamiseen ja lapsellisten pelien koodaamiseen käytetty aika ei siis mennyt oletettavasti hukkaan. Toisaalta – olisiko mennyt, jos pelaaminen olisi jäänyt pelkästään ajanvietteeksi? Pelaamista ei usein pidetä oikeana harrastuksena, vaikka ajat ovat onneksi muuttuneet suosiollisempaan suuntaan.
Ennakkoasenteet pysyvät vahvoina pitkään. Median uutisoinnista muistetaan nuorten elämänhallinnan menettäminen, jossa liiallinen pelaaminen on yksi tekijöistä. Totta kai se on ongelma, mutta suhteuttaminen unohtuu kohuotsikoita kauhistellessa. Peliala on viihdeteollisuuden nopeimmin kasvava ala, joten se tarkoittaa pelaajamäärien olevan huikeita. Samalla se tarkoittaa lisää työllisyysmahdollisuuksia. Oma lukunsa on tietysti elektroninen urheilu (tai e-sports tai e-urheilu), jossa ovat menestyneet todennäköisesti myös liikapelaajiksi kutsutut tapaukset.
Peliala Suomessa on kovassa kasvussa. Ydintoimintojen liikevaihdon osuus ICT-alasta oli vuonna 2015 jo 25 prosenttia (lähde: Neogames.fi) ja tulot tulevat pääsääntöisesti viennistä. Peliteollisuus on siitä mielenkiintoinen ala, että se voidaan laskea myös kulttuurialan piiriin. Monet pelit lähenevät (tai ovat) taidetta tyylikkäine grafiikkoineen ja komeasti sävellettyine musiikkeineen.
Jyväskylässä peliyrityksiä on kolmisenkymmentä, joka on kiitettävä luku ottaen huomioon koko Suomen, jossa peliyritysten lukumäärä on noin 250. Jyväskylän etuna on kaupungin kansainvälisyys. Ulkomailta muuttaneet tai opiskelemaan tulleet voivat saada pestejä yrityksistä, sillä kansainvälisen alan kielenä toimii usein englanti. Toivottavasti Jyväskylässä muistetaan myös tulevaisuudessa tukea alaa, sillä paikallisia kehittäjiä huolettaa alan osaajien valuminen muihin kaupunkeihin. Oppilaitosten ratkaisut vaikuttavat myös alaan, sillä kehittäjien lisäksi tarvitaan muitakin kuin koodaajia. HUOM! Jyväskylän pelialasta kiinnostuneet – tsekkailkaa Peliosuuskunta EXPA:n kotisivut ja maksuttomat tapahtumat.
Päätoimeeni kuuluu myös media- ja peliaiheisten vanhempainiltojen vetäminen. Vaikka pelaamisessa on paljon hyviä puolia, ollaan vanhempainilloissa edelleen huolissaan lasten pelaamisesta. Ja kyllä: liika on liikaa, oli harrastus tai ajanviete mikä tahansa. Vaikkapa sitten jääkiekko ja ralliautoilu.