Harrastuksilla ei tarvitse olla tulostavoitteita

Kolumni: Harrastusten tulostavoitteet

by with No Comment Kolumni

Julkaistu aiemmin Suur-Jyväskylän lehdessä 21.11. 2018

Harrastuksilla ei tarvitse olla tulostavoitteitaJoona “Serral” Sotala vei komeasti Suomea maailmankartalle voittamalla Starcraft 2 -pelin maailmanmestaruuden ensimmäisenä, joka ei ole Etelä-Korean kansalainen. Alati kotimaassakin kasvava esports eli elektroninen urheilu on osaltaan tuonut hyväksyntää paljon parjatulle digitaaliselle pelaamiselle.

Iltalehden haastattelussa (6.11. 2018) Sotalan ja isänsä Markun muutamat sanat kuitenkin särähtivät korvaan. “Jos pelataan vain pelaamisen takia, voi se olla haitallista”, kertoi Joona. Riippuvuutta muistuttava hupipelaaminen on kuulemma tällaista. Isä-Sotalan mukaan taas kilpapelaamisesta puhuttaessa ei voida puhua ongelmallisesta pelaamisesta. Vaikka toivon ja uskon, että toimittaja ei ollut ymmärtänyt kaksikon ajatuksia aivan kuten he olisivat halunneet, voi taustalla olla kuitenkin perisuomalainen tapa arvottaa harrastukset tuloksellisuuden kautta.

Digitaalinen pelaaminen ei tällaisen näkemyksen mukaan arvokasta, jos siinä ei ole kilpailullisia tavoitteita. Kuinkas jääkiekko, jos haluaa kavereiden kanssa käydä vain lämimässä? Kannattaako piirtää, jos ei osallistu piirustuskilpailuihin? Skeittauksen valinta Tokion olympialaisiin vuonna 2020 jakaa harrastajien mielipiteitä. Ylen verkkosivuilla julkaistun jutun (26.8. 2018)  mukaan osaa kotimaisista harrastajista harmittaa, jos skeittausta ei tämän jälkeen ajateltaisi hauskanpitona kavereiden kanssa. Juttua varten haastatellun, palkitun skeittaaja Jaakko Ojasen mielestä kisoissa temppujen tekeminen palkintojen saamiseksi ei ole skeittausta ollenkaan.

Entinen yhtyeeni Time Flies lopetti toimintansa vuonna 1997 hyvin perinteiseen syyhyn. Pieni paikkakunta ei tarjonnut parikymppisille tarpeeksi mieleisiä opiskelupaikkoja ja piirit tuntuivat pieneltä. Muutettuamme eri puolille Suomea treenaamiseen jäänyt enää aikaa. Ja se ei ollut hauskaa, sillä treenaaminen oli yhtyeelle ehkä jopa keikkoja tai levyjä tärkeämpi juttu. Monen tunnin sessioista suuren osan haukkasi kahvinjuonti ja kuulumisten vaihto, toisin sanoen paskan jauhaminen. Ei onnistuisi urheiluseurassa.

Kolumnin kirjoitushetkellä olen palaamassa treeneistä Helsingistä, sillä joulukuussa yhtyeellämme on pari on-off -keikkaa (comeback olisi liioitteleva termi). Treeneihin varatusta ajasta käytimme taas suuren osan maailman parantamiseen, eli paskan jauhamiseen. Kohta 30 vuotta yhtyeen perustamisen jälkeen bänditoiminnan tärkeimmän anti muistutti olemassaolostaan. Se ei ole tässä tapauksessa itse musiikki, vaan elinikäiset ystävyyssuhteet, jotka ovat kaikkia saavutuksia ja palkintoja tärkeämpiä. Eivätkä nämä ystävyyssuhteet olisivat olleet mahdollisia ilman tavoitteettomia tuokioita, tyhjänpäiväistä oleilua, kuljailua ja pöljäilyä sekä kilpailuhenkisyydestä vapaata itseohjautuvaa harrastusta.

Ruutuajan lyhyt historia - vanhempainillat aiheena some & digitaalinen pelaaminen

Kolumni: Ruutuajan lyhyt historia

by with No Comment Kolumni

Julkaistu aiemmin Suur-Jyväskylän lehdessä 19.9. 2018

Ruutuajan lyhyt historia - vanhempainillat aiheena some & digitaalinen pelaaminenOlen käynyt vetämässä nuorisotyöurastani kymmenen vuoden aikana ala- ja yläkoulun vanhempainiltoja aiheina internet, sosiaalinen media ja digitaalinen pelaaminen. Tänä aikana olen huomannut kuinka digitaalinen ja verkkomaailma muuttuvat hurjaa vauhtia. Samalla ovat muuttuneet jakamani vinkit lasten ja nuorten mediamaailman ymmärtämisestä ja käsittelemisestä.

Vielä joskus oli helppo ohjeistaa viemään tietokone pois yöajaksi liikaa internetissä tai ylipäätään ruudun ääressä viettävän lapsen huoneesta. Myös verkkokaapelin irti vetäminen oli niin ihanan yksinkertaista, että tänä päivänä mietityttää miksi tällaista tarvitsi edes erikseen mennä kertomaan.

Näinä aikoina ruutuaikakeskustelu oli kiivaimmillaan, sillä ruudun äärellä vietettyä aikaa pystyi paljon helpommin seuraamaan ja käsittelemään. Kymmenen vuotta sitten vielä jotkut lapset ja nuoret katsoivat televisiota, mutta nyt ainoa seurattava ruutu saattaa olla puhelimen näyttö.

Laitteiden ja median käytössä on tapahtunut myös muutoksia. Sopii pohtia, oliko vanhan hyvän ajan passiivinen television katseleminen ja mahdollisen tiedon pelkkä vastaanottaminen kehittävämpää kuin nykyajan interaktiivinen pelaaminen ja mahdollinen tiedon tuottaminen verkkoon?

Älylaitteiden toimintojen monipuolistuessa ruutuaika alkaa olla monelta osin vanhentunut käsite. Samoilla laitteilla joilla hoituu huonojen YouTube-videoiden katseleminen, voidaan ottaa yhteyttä isovanhempiin, tehdä koulutehtäviä, luoda omaa taidetta ja nuorisokulttuuria sekä lukea uutisia. Ja jos lapset eivät näitä asioita tee, kannattaisi kannustaa tekemään.

Yksi asia on kymmenen vuoden ajan pysynyt vinkeissäni samana. Ehdotan edelleen vanhempien tutustuvan lastensa tekemisiin, on sitten kyseessä digitaalinen pelaaminen tai sosiaalinen media sekä muu internetin käyttö. Kyyläämisen sijasta usein saattaa auttaa pelkkä uteliaisuus lapsen pelaamine pelien sisällöistä tai siitä, mitä hyvää on lapsen suosikkitubettajassa.

Liika on toki liikaa kaikessa, niin myös ruudun tuijottelussa. Pimeässä ruudun tihrustaminen saattaa vaikuttaa näköön. Huono katseluasento voi puolestaan vaikuttaa ryhtiin ja sitä kautta niskojen kipeytymiseen. Älylaitteiden sininen valo taas voi olla haitaksi nukahtamiselle.

Viime vanhempainillassa eräs vanhempi kertoi ruutuajan toimivan heidän perheessään hyvin eikä aiheesta tarvitse edes riidellä. Lapset tuovat älylaitteet sovitun ajan kuluttua vanhemmilleen. Tämän taustalla on vanhempien ja lasten molemminpuolinen luottamus, jolloin mediakasvattajalla ei ole aiheeseen mitään sanottavaa. Kaikissa perheissä tällainen ei toimi, sillä perheet eivät ole samanlaisia, eikä niiden tarvitsekaan olla. On kuitenkin ilahduttavaa kuulla joskus selkeistä perheen sisäisistä säännöistä jotka yksinkertaisesti toimivat.

Kolumnistin vinkkejä peliaiheisten vanhempainiltojen vetämiseen voi lukea Pelikasvattajan käsikirja 2:sta, joka ilmestyy marraskuussa.

Tsekkaa myös Vanhempainilta-sivustoni. 

Pelaaminen on kuin laittaisi rahaa pankkiin - Esa Linnan kolumni pelaamisesta ja pelialasta

Kolumni: Pelaaminen on kuin laittaisi rahaa pankkiin

by with No Comment Kolumni

Julkaistu aiemmin Suur-Jyväskylän lehdessä 15.8. 2018

Moni kolumnistin ikäinen muistanee teini-iästään vanhempien moitteet liiasta pelaamisesta, “koska ulkonakin voisi touhuta”. Pelaamiseen suurin osa Atari ST-tietokoneella käytetystä ajasta meni 14-vuotiaana, mutta koneella tuli tehtyä myös trackermusiikkia, piirreltyä ja opeteltua koodaamista. Ensimmäisessä ja muistaakseni ainoassa pelissäni alhaalla liikkui huonosti piirretty penis, joka ampui “ammuksia” ylhäällä vilistävään vaginaan. Muistinko mainita että olin teini-ikäinen?

Pelaaminen on kuin laittaisi rahaa pankkiin - Esa Linnan kolumni pelaamisesta ja pelialasta
Pelaaminen on kuin laittaisi rahaa pankkiin

Pikakelaus 30 vuotta eteenpäin: olen toiminut enimmäkseen harrastajapohjaisesti pelijournalistina kymmenen vuotta, tavannut samalla pienten ja todella suurten kansainvälisten hittipelien kehittäjiä ja pyrkinyt laajentamaan harrastustani työelämään. Teini-iässä pelaamiseen ja lapsellisten pelien koodaamiseen käytetty aika ei siis mennyt oletettavasti hukkaan. Toisaalta – olisiko mennyt, jos pelaaminen olisi jäänyt pelkästään ajanvietteeksi? Pelaamista ei usein pidetä oikeana harrastuksena, vaikka ajat ovat onneksi muuttuneet suosiollisempaan suuntaan.

Ennakkoasenteet pysyvät vahvoina pitkään. Median uutisoinnista muistetaan nuorten elämänhallinnan menettäminen, jossa liiallinen pelaaminen on yksi tekijöistä. Totta kai se on ongelma, mutta suhteuttaminen unohtuu kohuotsikoita kauhistellessa. Peliala on viihdeteollisuuden nopeimmin kasvava ala, joten se tarkoittaa pelaajamäärien olevan huikeita. Samalla se tarkoittaa lisää työllisyysmahdollisuuksia. Oma lukunsa on tietysti elektroninen urheilu (tai e-sports tai e-urheilu), jossa ovat menestyneet todennäköisesti myös liikapelaajiksi kutsutut tapaukset.

Peliala Suomessa on kovassa kasvussa. Ydintoimintojen liikevaihdon osuus ICT-alasta oli vuonna 2015 jo 25 prosenttia (lähde: Neogames.fi) ja tulot tulevat pääsääntöisesti viennistä. Peliteollisuus on siitä mielenkiintoinen ala, että se voidaan laskea myös kulttuurialan piiriin. Monet pelit lähenevät (tai ovat) taidetta tyylikkäine grafiikkoineen ja komeasti sävellettyine musiikkeineen.

Jyväskylässä peliyrityksiä on kolmisenkymmentä, joka on kiitettävä luku ottaen huomioon koko Suomen, jossa peliyritysten lukumäärä on noin 250. Jyväskylän etuna on kaupungin kansainvälisyys. Ulkomailta muuttaneet tai opiskelemaan tulleet voivat saada pestejä yrityksistä, sillä kansainvälisen alan kielenä toimii usein englanti. Toivottavasti Jyväskylässä muistetaan myös tulevaisuudessa tukea alaa, sillä paikallisia kehittäjiä huolettaa alan osaajien valuminen muihin kaupunkeihin. Oppilaitosten ratkaisut vaikuttavat myös alaan, sillä kehittäjien lisäksi tarvitaan muitakin kuin koodaajia. HUOM! Jyväskylän pelialasta kiinnostuneet – tsekkailkaa Peliosuuskunta EXPA:n kotisivut ja maksuttomat tapahtumat.

Päätoimeeni kuuluu myös media- ja peliaiheisten vanhempainiltojen vetäminen. Vaikka pelaamisessa on paljon hyviä puolia, ollaan vanhempainilloissa edelleen huolissaan lasten pelaamisesta. Ja kyllä: liika on liikaa, oli harrastus tai ajanviete mikä tahansa. Vaikkapa sitten jääkiekko ja ralliautoilu.

Esa Linna

Kuinka peliyritysten kannattaa lähestyä medioita

by with No Comment TöitäUutta

Kerroin tiistaina 31.10. 2017 Peliosuuskunta Expan Jyväskylän tilaisuudessa kokemuksiani pelijournalistina pelialasta ja erityisesti siitä, mitä aloittelevien peliyritysten kannattaa ottaa huomioon lähestyessään medioita. 

Tässä muistiinpanoistani lyhennettynä muutamia huomioita:

    • mediatiedotteet sähköpostilla – toki aitojen kirjeidenkin saaminen lämmittää ja näin voi erottua joukosta!
    • miettikää otsikko tarkoin – toimittajien pitää kiinnostua asiasta heti.
    • kirjoittakaa hyvällä suomen kielellä tiedotteet tai ostakaa viestintäpalvelua tähän tarkoitukseen. 
    • kysykää kiinnostaako medioita arvostella peliänne. Antakaa ilmaisia koodeja medioille arvosteluja varten – myös harrastemedioille, koska puskaradio on edelleen hieno juttu.
    • muistakaa, että usein toimittajilla on niin paljon pelejä arvostelussa, ettei aina tärppää – varsinkin kun suuri(n) osa tekee pelijournoilua harrastuksena.
    • jos mahdollista, järjestäkää medioille pelisessioita
  • ystävällisyys huolimatta median koosta – Suomi on pieni maa, joten huonot kokemukset muistetaan ja juttu kulkee (puskaradion huonompi puoli) Oma aiheensa on sitten pelifirmojen näkyvyys messuilla ja muissa alan tapahtumissa, josta lisää joskus.