Kuinka tarjota juttuja lehtiin aloittelevana freelancetoimittajana? (kuva: Pixabay)

Kuinka vapaa toimittaja tarjoaa juttuja lehtiin

Kuinka tarjota juttuja lehtiin aloittelevana freelancetoimittajana? (kuva: Pixabay)

Parikymmentä vuotta tekemällä (ja virheistä) oppineena, sivutoimisena vapaana toimittajana olen oppinut jotain juttujen tarjoamisesta lehteen. Tässä muutamia vinkkejä vapaan toimittajan  – eli freelancetoimittajan – urasta haaveileville.

  • Lähesty juttuaiheillasi lehtien toimituspäällikköjä, toimitussihteereitä tai vaikkapa tuottajia (jos medialla on erilaisia teemaosioita, niillä voi olla omat tuottajat) sähköpostilla tai puhelimella. Itse suosin sähköpostia ja tarvittaessa soitan perään.
  • Sähköpostin kirjoitusasun pitää olla hyvää ja asiallista suomen kieltä, joka on toivottavasti sanomattakin selvää. Tuttavallinen voit toki olla ja sähköpostin voi aloittaa vaikkapa tähän tyyliin: ”Hei Markku, tarjoaisin juttuideaa kissavideoiden vaikutuksesta mielenterveyteen”.
  • Edellisestä kohdasta päästäänkin juttuideaan. Kissavideoiden vaikutus mielenterveyteen ei kerro kuitenkaan jutun näkökulmaa. Ovatko kyseessä hauskat nettivideot vai Teemu Mäen vähemmän hauskat kissavideot? Sinun pitää olla valmis kertomaan myös onko otsikon taustalla tutkittua faktatietoa vai haastatteletko juttuun kissavideoiden katsojia, jotka ovat kertoneet videoiden parantaneen heidän elämänlaatuaan ja mielenterveyttään?
  • Kerro (hyvin) lyhyesti itsestäsi. Kerro vain tärkeimmät asiat jotka liittyvät erityisesti toimittajuuteesi. Laita joko liitteenä tai linkkinä ansioluettelosi (LinkedIn on oikein hyvä) sekä muutama linkki kirjoittamiisi juttuihin. Jos olet kirjoittanut blogia, niin sekin voi olla hyvä näyte kirjoitustaidoistasi. Jos taas blogisi on suosittu, voi sillä olla runsaastikin painoarvoa. Voit myös kirjoittaa hakemustasi varten artikkeleita, uutisia tai vaikkapa elokuva-arvosteluja, jotka ovat helposti luettavissa.
  • Kerro jos osaat ottaa järjestelmäkameralla valokuvat juttuihin. Juttunäytteiden ohessa olisi hyvä nähdä osaamisesi valokuvaustaidoistasi.
  • Jos hallitset videoiden kuvaamisen ja editoinnin, muista mainita tästäkin, sillä mediat tarvitsevat koko ajan enemmän moniosaajia. Äänenlaatu on muuten videoissa usein tärkeämpi tai ainakin yhtä tärkeä, kuin kuvanlaatu. Videohaastatteluja ei katsele pirukaan, vaikka kuva näyttäisi priimalta puheen ollessa samaan aikaan tunkkaista mössöä.

    Vapaan toimittajan palkka, palkkiot ja sopimukset

  • Vapaana toimittajana et usein pysty vaikuttamaan jutusta saatavan palkan tai palkkion suuruuteen, eikä aluksi välttämättä ole tarvettakaan, jos haluat kerätä kokemusta ja sisältöä ansioluetteloon. Joskus kuitenkin mediat voivat kysyä, mitä ehdotat itse palkkion suuruudeksi. Itse olen joskus tiedustellut lehden normaalitaksasta ja kertonut avoimesti, että minulla ei ole vielä kyseenomaisen lehden palkkioista kokemusta. Usein aikakauslehdet maksavat sanomalehtiä paremmin. Tosin sanomalehdet ovat usein maksaneet erikseen ottamistani valokuvista. Freet.fi -sivustolla on kerrottu (ammattimaisten) freelancetoimittajien tunti- ja päiväpalkkioista.
  • Lue avustajasopimukset tarkoin. On sinun päätettävissäsi, suostutko usein tiukkoihinkin sopimuksiin. Joskus sopimuksessa juttusi ja kuvasi ostava mediayhtiö haluaa samaan hintaan kaikki taloudelliset oikeudet. Jos olet ottanut huikean kuvan tai kirjoittanut ällistyttävän jutun, yhtiö voi julkaista sen monta kertaa omistamissaan medioissa, etkä sinä saa tästä erillistä korvausta. Mutta jos allekirjoitat sopimuksen, tarkoittaa se sitä että olet hyväksynyt ehdot.
  • Hyviä tapoja aloittaa ura ovat paikallislehdet, blogit ja eri alojen harrastajien verkkosivut. Useilla paikkakunnilla toimivat nuorten toimitukset, jotka voivat olla esimerkiksi sanomalehtien tai kunnallisen nuorisotyön ylläpitämiä.
  • Älä usko pelkästään minua, vaan lue lisää esimerkiksi Journalisti.fi:stä, Juliaihminen-blogista, Anna-lehdestä ja Freetyön tietopankista.

Esa Linna
vapaatoimittaja.fi

  • kuvat: Pixabay
Esa Linna

Kannattaako tehdä palkattomia töitä?

Niin, miksi kannattaisi tehdä ilmaisia eli palkattomia töitä?

Yritän vastata tähän myöntävästi kertomalla palkattomien töiden historiastani.

Vieskan Viikko -paikallislehti, Provinssirock-artikkeli. Palkattomia töitä blogin aiheena.
Provinssirock -artikkeli Vieskan Viikko -lehdessä (c) Esa Linna

Aloitin vuonna 1994 ylivieskalaisen paikallislehti Vieskan Viikon elokuva-arvostelijana, jossa suurimpana etuna olivat tietenkin ilmaiset videovuokraukset. Silloiselle elokuvien suurkuluttajalle tämä oli kuin taivaan lahja, varsinkin kun siviilipalveluksessa tai myöhemmin työttömänä rahat olivat tiukalla. Ennen pitkää ymmärsin myös kysyä päätoimittajalta, onnistuisiko minun kirjoittaa pidempi artikkeli Provinssirockista. Kappas vaan, tuota pikaa plakkarissani oli ilmainen kahden päivän Provinssirock-pressilippu. Rahat säästyivät ja harrastelijatoimittaja pääsi vieläpä Sueden ja Bad Religionin lehdistötilaisuuksiin näkemään idolinsa lähietäisyydeltä.

Seuraavat kymmenen vuotta ja rapiat päälle kirjoitin kiihtyvällä tahdilla lisää ja lisää elokuvista. Tähän mennessä olin oppinut jo hiukan, millä tavalla pitäisi lähestyä ja ketä, jotta ura urkenisi uusille urille. Musiikki- ja elokuvaharrastuksissa verkostoituminen oli onneksi tutustuttanut Pohjois-Pohjanmaan jantterin oikeisiin etelän ihmisiin. Elokuva-arvostelijaura jatkui esimerkiksi Sue-lehdessä, Hohdossa, DVD Hohdossa ja Episodissa, joihin kirjoittaminen oli pääsääntöisesti harrastustoimintaa. Palkkoja ei pyydelty, koska aihe kiinnosti.

2000-luvun puolella ei ollut tarvetta käydä videovuokraamoissa, jotka aiemmin olivat olleet viikonloppujeni suurimpia rahareikiä. Nyt kotona hyllyt notkuivat elokuvien arvostelukappaleita, sillä viikossa saattoi postimies kantaa kymmenenkin DVD:tä kotiovelle.

Harrastuksesta työkokemusta ja verkostoitumista

 

Extraordinary Movie & Video Guide -kuvakaappaus
Extraordinary Movie & Video Guide 2000-luvun puolen välin jälkeen (Wayback Machinen näyttämänä).

Vuonna 1997 olin aloittanut hiljalleen omat ensimmäiset verkkosivuni, jotka tottelivat nimeä Extraordinary Movie & Video Guide. Ideana oli arvostella mahdollisimman paljon outoja elokuvia (kulttielokuvia, roskaa, kauhua, eksploitaatiota, indie-elokuvia…) muutamalla lauseella per nimike, vähän kuin paksuissa Leonard Maltin’s Movie Guide -kirjoissa. Uskomatonta kyllä näin jälkikäteen mietittynä – verkkosivuni toimivat yhteensä 18 vuotta(!) joiden aikana arvostelujen määrä nousi lähes tuhanteen. Verkkosivut sijaitsivat ensiksi Geocities.comissa (kuka muistaa?), sitten MBnetissä ja lopulta maksamassani webhotellissa sekä muokkaamassani Joomla!-sisällönhallintajärjestelmässä.

Japanilaisen Wild Life -elokuvan DVD-julkaisussa oleva lainaus Extraordinary Movie & Video Guiden arvostelusta
Japanilaisen Wild Life -elokuvan DVD-julkaisussa oleva lainaus Extraordinary Movie & Video Guiden arvostelusta

EMVG:n viimeisinä vuosina keskityin lähinnä indie-elokuvista kirjoittamiseen. Elokuvaohjaajat ympäri maailmaa lähettivät DVD-levyjä ja videokasetteja arvosteltavaksi. Eräät niistä miellyttivät julkaisijoita sen verran, että DVD-levyjen kansissa näkyi lainauksia Extraordinary Movie & Video Guiden kehuista.

Sivustoni ansiosta päädyin tekemään suomenkielisen käännöstyön kanadalaisen ohjaajan, David DeCoteaun homoeroottisen kauhuelokuvan Beastly Boyzin DVD-julkaisuun. Elokuvantekijöiden kanssa verkostoituminen johdatti espanjalaisen underground-ohjaajan Carlos Atanesin tekemään minulle muutama vuosi sitten musiikkivideon kappaleestani Meat Market.

Vuonna 2003 olin myös mukana pienessä mutta aktiivisessa porukassa, joka halusi kirjoittaa kummallisista elokuvista selkeällä suomen kielellä. Legendaarinen Gorehound-lehti oli lopettanut toimintansa, joten Elitisti.net syntyi selkeään tarpeeseen.

Viimeisen arvostelun Elitistiin kirjoitin vuonna 2013, kymmenen vuotta myöhemmin sivuston perustamisesta. Sueen kirjoitin viimeisen kerran vuonna 2012, viisitoista vuotta ensimmäisen lehdessä julkaistun artikkelini jälkeen.

Kaikki edellämainittu kattaa hirvittävän määrän tekstiä ja lukemattomia valvottuja öitä elokuvien parissa, joista ehkä 1/3 olivat nautittavia elämyksiä edes jossain määrin.

Kannattiko palkattomia töitä sitten tehdä?

Toisin sanoen: miten meni noin niinkuin omasta mielestä?

Kyllä kannatti, ehdottomasti. Rahaa ei tullut mainittavasti, mutta en sitä juuri menettänytkään. Ainoa negatiivinen puoli taisi olla jonkinasteinen burn-out elokuviin, sillä jouduin pitämään dokumenttielokuvia lukuunottamatta pitkän tauon leffojen katselussa!

Sain runsaasti kokemusta ja sopivaa rutiinia koko ajan ammattimaisemmaksi menevästä palkattomasta harrastuskirjoittelustani, ja niinpä myös rohkeuteni kasvoi lähestyä aikakaus- ja sanomalehtiä juttutarjouksillani. Palkallisia vapaan toimittajan töitä on tipahdellut aina näihin päiviin asti. Päivätyössäni Jyväskylän kaupungin nuorisopalveluissa työskentelen myös viestinnän ja tiedottamisen parissa, johon palkaton työhistoriani antoi mittaamattomasti eväitä.

Vapaan toimittajan urapolkuni ja sen syyt sekä lähtökohdat ovat siis aika selvät. Ilmaista työtä kannattaa tehdä, jos siitä on itselle työkokemuksen ja verkostoitumisen kautta hyötyä – myös henkistä. Kirjoittaminen on luovaa työtä, joka parhaimmillaan ei edes tunnu työltä.

Palkaton harrastuskirjoitteluni jatkuu muuten edelleen. Näin ei kirjoittamiseen pääse leipääntymään.

Esa Linna

Alkoholismista kertovan pelin artikkeli Lapsen Maailmassa 12/2017

Lydia-artikkeli Lapsen Maailma -lehdessä
Artikkeli Lydiasta Lapsen Maailmassa

Lapsen Maailma -lehden uusimmassa joulukuun numerossa julkaistiin kahden sivun artikkelini & haastattelu Platonic Partnershipin Lydia-pelistä, sivuten myös Ehkäisevä päihdetyö EHYT ryn Frankly-peliä.

Haastattelun teon jälkeen Platonic Partnership valittiin vuoden pelikehittäjäksi ja Alko ilmoitti julkaisevansa Lydian mobiilipelinä vuonna 2018!

Esa Linna

”Tekotaiteellisen paskan festivaalin tiedottaja”

Päivitetty 2.2. 2018:

Viime toimin ensimmäistä kertaa Yläkaupungin Yön yhteydessä toimivan Tekotaiteellisen paskan festivaalin tiedottajana. Titteli sinällään ei välttämättä kuulosta kovin ammattimaiselta, mutta festivaalin nimi ja sisältö ei voi olla herättämättä tuntemuksia.

Musiikkilehti Soundi tituleerasi tapahtuman lienevän ”vuoden kovin festivaali!” ja Voima-lehti teki haastattelun festivaalista, jonka idea kyti pitkään Seppo Alvari Pohjolaisen päässä. Yleishyödyttömät Pahoinvointipalvelut ry. on festivaalin taustataho.

Rumba-lehti tarttui tämän vuoden ensimmäiseen tiedotteeseen: Onko musiikkisi aivan kaameaa tekotaiteellista paskaa, jota jopa äitisi häpeää? Nyt voit päästä esittämään sitä suomalaisfestivaaleille!

Tässä alla editoimani haku päälllä -video, johon annoin myös Dressmann-henkisen ääneni.

Esa Linna

Kuinka peliyritysten kannattaa lähestyä medioita

Kerroin tiistaina 31.10. 2017 Peliosuuskunta Expan Jyväskylän tilaisuudessa kokemuksiani pelijournalistina pelialasta ja erityisesti siitä, mitä aloittelevien peliyritysten kannattaa ottaa huomioon lähestyessään medioita. 

Tässä muistiinpanoistani lyhennettynä muutamia huomioita:

    • mediatiedotteet sähköpostilla – toki aitojen kirjeidenkin saaminen lämmittää ja näin voi erottua joukosta!
    • miettikää otsikko tarkoin – toimittajien pitää kiinnostua asiasta heti.
    • kirjoittakaa hyvällä suomen kielellä tiedotteet tai ostakaa viestintäpalvelua tähän tarkoitukseen. 
    • kysykää kiinnostaako medioita arvostella peliänne. Antakaa ilmaisia koodeja medioille arvosteluja varten – myös harrastemedioille, koska puskaradio on edelleen hieno juttu.
    • muistakaa, että usein toimittajilla on niin paljon pelejä arvostelussa, ettei aina tärppää – varsinkin kun suuri(n) osa tekee pelijournoilua harrastuksena.
    • jos mahdollista, järjestäkää medioille pelisessioita
  • ystävällisyys huolimatta median koosta – Suomi on pieni maa, joten huonot kokemukset muistetaan ja juttu kulkee (puskaradion huonompi puoli) Oma aiheensa on sitten pelifirmojen näkyvyys messuilla ja muissa alan tapahtumissa, josta lisää joskus.