Julkaistu Suur-Jyväskylän lehdessä 20.6. 2018.
Nuorten vapaa-ajalle suuntautuvassa nuorisotyössä ja ylipäätään nuorille suunnatussa toiminnassa iänikuisena ongelmana on nuorten tavoittaminen – jopa sosiaalisen median luvattuna aikana. Kuinka välittää tietoa ja juurruttaa se kohderyhmän päihin, kun informaatiota tunkee muutenkin verkko- ja tärykalvoille jatkuvaa syöttöä?
Facebook alkaa olla alle 18-vuotiaiden kohdalla menetetty tapaus, vaikka tilastot kertovat nuorten sitä edelleen käyttävänkin. Käyttö vain rajoittuu pitkälle ryhmiin, Facebook-kirppareihin tai sitten vain Facebook-ilmoitusten tarkasteluun.
Suomen tiettävästi kolmanneksi suosituin sosiaalisen median palvelu WhatsApp on tehokas ja kätevä yksityis- ja ryhmäviesteihin, mutta EU:n tietosuoja-asetus kieltää sen (ainakin tällä hetkellä) alle 16-vuotiailta. Vaikka tiedämme, ettei kieltoa noudateta useimmissa perheissä, täytyy nuorten parissa työskentelevien ottaa asetus huomioon.
Nuorten ja enenevässä määrin myös aikuisten suosimassa Instagramissa jaetaan kuvia ja tunnelmia. Snapchatin suosituimmat käyttötavat lienevät kahden kesken tai kavereiden välillä lähetettävät lyhyet videopätkät tai kuvat. Toisaalta Instagramin ja Snapchatin tarinat (Stories / My Story) ovat vielä kohtuullisen käyttämätön, tutkimaton mutta lupaavan oloinen alue nuorille tiedottamisessa. Kyseessä ovat vuorokauden aikana katseltavat, muutaman sekunnin kuvat ja videot.
Kaikki eivät ole kuitenkaan luontevia some-esiintyjiä, joten puhelimelle jutteleminen tai vaikkapa YouTube-kanavan tekeminen tiedottamista varten voi tuntua hölmöltä. Seuraaville sukupolville tämä voi olla pienempi ongelma. Videoiden käyttö kuitenkin lisääntyy entisestään, joten ei niitä voi kokonaan sivuuttaakaan tällä hetkellä.
Entäpä sitten vanhan liiton keinot? Julisteet ovat edelleen käypä tiedotuskeino, mutta lähinnä vain tapahtumien markkinoinnissa. Flyereille en puolestaan löydä näinä päivinä juuri tarkoitusta, vaikka haluaisinkin. Messuhallin lattialla nähdyt ja juuri jakamani paperinpalaset ovat selkeä merkki siitä, ettei niitä juuri lueta. Harva meistä haluaa edes kaupan kuittiakaan taskun pohjaa täyttämään.
Yhtä selkeää tietä onneen ei ole, vaan monikanavaisuus on nuorille tiedottamisen A ja O. Vanhempiakaan ei kannata unohtaa, vaan välittää tieto myös heille sopivalla tavalla.
Yksi vanhimmista ja harvoin mainituista tavoista puolustaa edelleen paikkaansa. Puskaradio on edelleen toimiva väline. Jos puskaradion kautta kuullusta informaation palasesta tullaan kyselemään lisätietoa, kertoo tämä selvästi toiminnan kiinnostavuudesta. Jos nuoria ei ole saatu kiinnostumaan heille suunnatusta toiminnasta, kannattaa pysähtyä miettimään, onko vika itse toiminnassa vai tiedon välittämisessä.