Sateenkaari-lippu / pride week

Kolumni: Homojen hommaa

Suomen suurin kulttuuri- ja ihmisoikeustapahtuma Helsinki Pride tuli ja meni. Pride-viikkoon kuuluneella Pride-kulkueella marssi arvioiden mukaan noin 100 000 ihmistä, jotka muistuttivat yhtäläisten oikeuksien kuuluvan kaikille seksuaalisesta suuntautumisesta tai sukupuolesta riippumatta. En itse ollut paikan päällä enkä seurannut sitä TV:stä, mutta pyrin toimimaan yhdenvertaisuuden puolesta koko vuoden niin töissä kuin vapaa-aikana.

Sateenkaari-lippu / pride week


Monille suomalaisille pelkkä Pride-viikko oli somepäivitysten perusteella liikaa. Useampana vuotena kuulunut valitusvirsi toistui taas.
“Tätä hönkötetään aivan liikaa. Ei me normaalitkaan mitään kulkueita järjestetä.” “Mä en kestä enää tota pridehömpötystä. Siitä on tullut jonkinasteinen muoti-ilmiö. Ymmärrän toki jonkinasteisen funktion, mutta pitääkö sitä suuntautumista ihan koko ajan julkistaa.” “Koskahan se suomalaisen työssäkäyvän heteromiehen syyttely loppuu?”.

Edellä mainitut lauseet olivat suoria lainauksia sosiaalisesta mediasta ja iltapäivälehtien kommenttipalstoilta. Yritysten muuttaessa logojaan sateenkaaren värisiksi, alkoi perinteinen boikottiuhkailu. Pridea vastustavien mielestä yritykset eivät saa ottaa kantaa mihinkään suuntaan.
Yhdenvertaisuus ei ilmeisesti ole kannattamisen arvoinen asia. Toki jotkut yritykset todennäköisesti halusivat hyötyä Pride-viikosta, mutta tällaisesta niin sanotusta pinkkipesusta saisi oman kolumnin aikaan.

Kun Helsinki Priden yhteistyökumppanit julkistettiin, sai ensimmäistä kertaa yhteistyökumppanina ollut Suomen evankelilaisluterilainen kirkko ennätysmäärän eroanomuksia. Erovimmaan vaikutti myös Päivi Räsäsen yksi sadoista vuosittaisista julkisista loukkaantumisista, joka oli itsessään mielenkiintoinen kannustin Jeesuksen veren maku suussa vannoutuneelta kristityltä. Merkille pantavaa oli, ettei sosiaalisessa mediassa näkynyt boikottiuhkauksia yhteistyökumppaneina toimivia Alkoa ja Kelaa kohtaan!

Miettikää. Yksi viikko, jonka aikana suomalaisessa mediassa näkyy iloista karnevaalimeininkiä, jonka taustalla on kuitenkin vakava sanoma. Mikä tässä viikossa on liikaa? Se, että homot, lesbot, biseksuaalit, transsukupuoliset ja monet muut saavat äänensä kuuluviin kunnolla kerran vuodessa? Se, että lapset saattavat nähdä kulkueessa tekokikkeleitä (maassa jossa ylpeästi – engl. “with pride” – saunotaan alasti koko perheen voimin)?

Vai se, että sinunkin suvussasi majaileva erilaisuus pelottaa?

Onkin sanottu, että Pride-tapahtumia tarvitaan niin kauan kuin kansalaiset kokevat joko seksuaalisen suuntautumisensa tai sukupuolensa vuoksi kiusaamista, nimittelyä, vähättelyä ja syrjintää yhteiskunnassa.

Oletko koskaan ajatellut, että perheenjäsenesi saattaa olla homo, lesbo, bi tai transsukupuolinen, mutta ei ole uskaltanut kertoa sitä kenellekään?

Varsinkaan sinulle.

Julkaistu aiemmin Suur-Jyväskylän lehdessä.

Kolumni: Youtube heivaa heilaavat natsit

Julkaistu aiemmin Suur-Jyväskylän Lehdessä 12.6.2019

Videopalvelu Youtube ilmoitti kesäkuun alkupuolella poistavansa palvelustaan vihapuhetta sisältäviä videoita, holokaustin kieltävää materiaalia sekä muuta sisältöä, joissa ”kielletään hyvin dokumentoituja väkivaltaisia tapahtumia”.

Lähtöpassin saa myös sisältö, joiden mukaan jokin ryhmä on ylivertainen muihin nähden ja saa näin oikeutuksen tiettyjen ihmisryhmien syrjimiseen. Esimerkkinä annetaan natsi-ideologia.

Lisäksi Youtube poistaa suositusilmoituksia videoihin, joissa luvataan vakavien sairauksien parantuvan ihmelääkkeillä tai kerrotaan suoria valheita merkittävistä historiallisista tapahtumista. Tästä esimerkkinä palvelu mainitsee 11.9.2001 New Yorkissa tapahtuneet terrori-iskut.

Litteään maapalloon uskovat saavat myös vähemmän julkisuutta suositusten vähentämisen myötä. Youtuben suositussysteemi on Vice-median mukaan ollut pitkään kritiikin kohteena, sillä se on helpottanut radikalisoituneen sisällön löytymistä.

Youtuben sääntöjen tarkastus on aiheuttanut kiitosten lisäksi myös runsaasti vastareaktioita, sillä monet katsovat palvelun puuttuvan liian voimakkaasti sananvapauteen. Kritisoijilta unohtuu, että Youtuben omistava Google on yritys, joka voi itse päättää sisällön, mitä palvelussa jaellaan ja mitä ei.

Sananvapaus ei myöskään tarkoita sitä, että voi sanoa mitä tahansa ilman vastuuta ja seuraamuksia. Tämä ei tunnu olevan edelleenkään monille selvää, vaikka internetistä kaiken tietonsa hakevat voisivat tarkistaa sananvapauden määritelmän helposti Wikipediasta tai oikeusministeriön Finlex-palvelusta.

Youtube kertoo puolestaan vihapuheesta mukavan selkeästi: ”soveliaan sisällön rajat voivat olla häilyvät, mutta kaikki sellainen toiminta on kielletty, joka ensisijaisesti hyökkää jotain ihmisryhmää kohtaan”.

Toivottavasti kouluissa kerrotaan ja keskustellaan sananvapaudesta, sillä niin Ylilaudan ja Hommaforumin keskustelijoiden kuin suurten medioiden lukijoiden kommenttien perusteella ymmärrys on pahasti hakoteillä. Huolimatta keskustelijoiden iästä.

Kansallissosialistisen ideologian harjoittaminen ei Youtuben harjoittamaan sensuuriin lopu, sillä verkossa on muitakin videopalveluja. Radikaalit äärioikeistolaiset ovat löytäneet kodin jo BitChutesta. Youtubesta, Facebookista ja Twitteristä bannattu salaliittoteoreetikko Alex Jones on yksi heistä.

Maksujenvälitysyritys PayPal bannasi puolestaan BitChuten viime vuonna, joten siitä ei liene hetkeen Youtuben korvaajaksi näillä meriiteillä.

Ilman Youtubea sairaiden ideologioiden levittäminen valtavirtaan vaikeutuu joka tapauksessa huomattavasti, joten toivottavasti tämä on alkusoittoa sosiaalisten medioiden ja verkkopalveluiden vastuunottamiselle.

Kirjoittaja on mediakasvatukseen ja musiikkitoimintaan erikoistunut nuorisonohjaaja.2

Kolumni: Ennakkoluulojen koston pojan paluu II

Julkaistu aiemmin Suur-Jyväskylän Lehdessä 15.5.2019

Kolumnistin pestini Suur-Jyväskylän Lehdessä alkoi lähes puolitoista vuotta sitten. Ensi töikseni valitin keski-ikäisten käytöstavoista ja erityisesti vanhempien aikuisten verkkokäyttäytymisestä.

Nyt kun eduskuntavaalit ovat ohitse, voi tilanteen huomata menneen vain entistä pahempaan suuntaan. 40–60-vuotiaat kinastelevat julkisesti Facebookin kommenteissa lapsellisemmin kuin kymmenkuukautinen tyttäreni napatessani aina niin kiinnostavan television virtapiuhan pois tämän suusta.

Parikymmentä vuotta sitten todistin sellaisia tilanteita, joiden toivoisi olevan vanhoja huonoja aikoja.

Lentokentällä känninen perheenisä tarjosi Lähi-idästä kotoisin olevalle miehelle myötähäpeää aiheuttavan älämölön: ”tulette ja viette meidän työpaikat!”. Perheen poika oli surullisen nolostunut isänsä käytöksestä.

Lentokoneessa militaristisia lehtiä lukenut mies ei suostunut aluksi istumaan viereeni, koska olin pitkälettinen hampuusi.

Määränpäässä, suomalaisten suosimassa Lähi-idän maassa tuohtunut mummo puolestaan tuskasteli, koska paikalliset eivät opettele puhumaan suomea.

Tämä comebackin tehnyt suuntaus vaikuttaa nyt omaani ja läheisten elämään. Italialainen vaimoni on kohdannut Jyväskylässä rasismia ja ennakkoluuloja epäilemättä ulkonäkönsä vuoksi. Yleensä asialla ovat keski-ikäiset ja vanhemmat ihmiset.

Kertoessaan suomen kielellä, ettei osaa vielä kunnolla suomea, on hänelle tokaistu tylysti: ”no opettele sitten!”. Häntä on seurattu kaupoissa vartijoiden tai myyjien toimesta, koska ilmeisesti tummempi ulkomuoto antaa aihetta epäillä rikollisuutta.

Viimeksi vanhempi henkilö suuttui erään palvelun aikataulun väärin merkitsemisestä vaimolleni. Suullinen palaute kertoi suomalaisuuden puutteen olevan ns. ”big no”. Suuttujan huuto säikäytti lopulta lastenvaunuissa nukkuneen tyttäremme.

Näiden hetkien jälkeen muistutan itselleni, etten kehitä ennakkoluuloja ja aloita yleistämistä koetun vääryyden vuoksi. Helppohan se olisi.

Kritisoimani erilaisuutta pelkäävät keski-ikäiset ikätoverini tuntevat varmasti itsekin kokeneensa vääryyksiä tavalla tai toisella. Tätä voi ymmärtää, mutta toisen loukkaamista ulkonäön tai kansallisuuden perusteella ei tarvitse kuitenkaan kenenkään hyväksyä.

Jyväskylä on onneksi kansainvälinen ja nuorekas kaupunki täynnä hienoja ihmisiä, joten siitäs saatte.

Kolumnin otsikko on muuten saanut inspiraation H.C. Andersen -yhtyeen levystä.

Kirjoittaja on mediakasvatukseen ja musiikkitoimintaan erikoistunut nuorisonohjaaja.

Time Flies Down by the Laiturissa 1995

Kolumni: Ei noista mitään tuu

Julkaistu aiemmin Suur-Jyväskylän lehdessä  18.4. 2018

Nuorempana soitin bändissä, jonka uskoimme luonnollisesti olevan vähintäänkin Suomen kovin. Itsetuntoa minulla oli reippaasti, mutta henkiselle kasvulleni oli tilausta.

Kerran olimme Oulussa rockin SM-kilpailujen karsinnoissa, jossa vedimme tapamme mukaan todella tiukan keikan lavaesiintymistä myöten. Yksi bändeistä oli lukiolaisten älykköporukka, joka näytti lähinnä säälittäviltä muniinpuhaltelijoilta. “Ei noista mitään tuu”, oli ensimmäinen ajatukseni ja uskoin vakuuttavan esiintymisemme vetoavan tuomaristoon. Joka tapauksessa pakkohan meidän oli edes parempia olla kuin tuo tekonokkela nössölauma. No, lukiolaisten yhtye oli lopulta tuomariston mielestä ehdottomasti paras

Time Flies Down by the Laiturissa 1995
Time Flies @ Down by the Panimo 1995. Allekirjoittanut keskellä.

Pari vuotta sen jälkeen olimme Turussa Down by the Laiturin oheistapahtumassa, jonne oli buukattu muitakin nousevia punkbändejä. Takahuoneessa meidän kanssa odotteli kaksi bändiä, jotka vaikuttivat samanlaisilta kenkiintuijottelijoilta kuin parin vuoden takaisen kilpailun lukiolaispoppoo. Niillä oli tyhmän näköiset hiukset ja hölmöt vaatteetkin taisivat olla 80-luvun alkupuolelta. Lisäksi bändien jäsenet olivat tajuttoman ujoja hiirulaisia. Ei noista mitään tuu. No, kyllä niistä muuten tuli ja toinen bändi on edelleen kasassa.

Kuinkas sitten kävikään?

Vanhempana ja viisaampana ei tule enää näin ajateltua, sillä historia on osoittanut mietteeni vääriksi. Onneksi osasin ottaa samalla opikseni, enkä jäänyt katkerana jupisemaan väärästä kohtelusta tai ihmisten huonosta musiikkimausta. Musiikkiala on sen verran yllätyksellistä, että seuraavaa kovaa juttua on lähes mahdotonta ennustaa. Se ei kuitenkaan tarkoita etteikö oma juttu voisi olla edelleen hyvä.  

Ei noista mitään tuu -ajattelua kannattaa välttää myös työelämässä. Nörtti oli joskus haukkumasana, mutta nörttejä ovat esimerkiksi Bill Gates ja Mark Zuckerberg. Molemmat ovat kritiikistä huolimatta muuttaneet maailmaa ja tienanneet hiukan rahaa siinä sivussa. Muita vähättelevä ajattelutapa saattaa olla myös vaarallista, josta hyvänä esimerkkinä on Yhdysvaltain nykyinen presidentti. Ei monikaan tosissaan uskonut, että nolojen tilanteiden mies Trump olisi joskus maailman vaikutusvaltaisimman valtion johtaja.

Niin joo. Rockin SM-kilpailun jatkoon menneen bändin nimi oli Absoluuttinen Nollapiste, joka sijoittui lopulta valtakunnallisen kilpailun viidenneksi (voittaja oli Anssi Kelan yhtye Pekka ja Susi). Typeristä sanoituksista vastuussa ollut laulaja Tommi Liimatta oli viime vuonna Finlandia-palkintoehdokkaana. Turkulaisessa takahuoneessa olemassaoloaan anteeksipyydelleet bändit olivat puolestaan Tehosekoitin ja Apulanta.  

Itsetuntoni on noista ajoista vain kasvanut ja nyt osaan jopa myöntää olevani väärässä.

Kirjoittaja on vapaa toimittaja sekä mediakasvatukseen ja musiikkitoimintaan erikoistunut nuorisonohjaaja.