Julkaistu elokuussa 2019 Suur-Jyväskylän lehdessä.
Viimeisin kolumnini ”Homojen hommaa” sai runsaasti kiittävää palautetta sosiaalisessa mediassa. Sain myös postiluukusta nimettömän palautekirjeen, joka oli ilmeisesti toimitettu samansisältöisenä myös Päivi Räsäselle Pride-kuukauden aikana.
Haluan kiittää tässä nimetöntä lukijaa vilpittömästi palautteesta, vaikka sen sisältö oli hyvin eri linjoilla kuin kolumnini. Kirje oli hyvin kirjoitettu, eikä siinä yritetty provosoida tai pilkata palautteen saajaa.
Palautteessa koettiin perinteistä avioliittonäkemystä kannattavien kristittyjen sananvapauden kaventuneen ja itsesensuurin lisääntyneen, koska ”mikä vain seksuaalinen suuntautuminen sallitaan ja aborttilakeja lievennetään”.
Kirjoittajan kokemukset nykyisestä ilmapiiristä kuvastavat (jopa ironisesti) kuin LGBT-väen viimeisimpiä kymmeniä, jopa satoja vuosia: ”Moni meistä perinteisten arvojen kannattajista elää nyt kuin kaapissa, osaa identiteetistään salaillen, pilkkaa ja ylenkatsovia kommentteja päivittäin kuunnellen.”
En todellakaan halua kenenkään joutuvan elämään kaapissa näkemystensä vuoksi, mutta toivottavasti tämä edes auttaa palautteen antajaa ja vertaisiaan ymmärtämään kritisoimiaan vähemmistöjä.
KIRJOITTAJA OLI HUOLISSAAN KRISTITTYJEN ASEMASTA, koska hänen mukaansa heidän on vaikea ilmaista omia mielipiteitään seksuaalisesta tasa-arvosta. Suvaitsevaisissa opiskelu- ja työympäristöissä pilkataan kristittyjen vakaumusta, joten kirjoittajakin on työpaikallaan jättänyt kertomatta uskostaan. Hän lisäksi kokee kristittyjä syytettävän uhriutumisesta, jos he kertovat uskonnollisen vakaumuksen aiheuttamasta syrjinnästään.
Tästä tuli mieleen reilun vuoden takainen somepäivitykseni, jossa pohdin vähän samaa asiaa lestadiolaisten näkökulmasta.
Kirjoitin tuolloin: ”Monet mun kaverit käyttää lesta-nimitystä haukkumasanana lestadiolaisuudesta. Eikös se ole silloin uskonnollista syrjintää ja vähän sama asia kuin homottelu?”
Osa päivitystä kommentoineista koki, että uskonnot pitää lopettaa kokonaan ja osa oli samaa mieltä kanssani. Uskontojen uhrien tuki ry on ottanut myös lestadiolaisten syrjimiseen kantaa:
”…Julkisuudessa esitetty kritiikki edistää lestadiolaisten kokemaa syrjintää, esimerkiksi lasten kokemaa kiusaamista ja syrjintää kouluissa. Tämä on hyvin ikävää, varsinkin kun monet yhteisön jäsenet, erityisesti lapset, eivät ole voineet millään tavalla valita kuulumistaan lestadiolaisten yhteisöihin tai vaikuttaa sen toimintatapoihin, vaan ovat syntyneet siihen ja voivat vaikuttaa yhteisön toimintaan yhtä vähän kuin ihonväriinsä.”
Edellä mainittu kannattaa (minunkin) painaa mieleensä. Erimielisyyksistä ja erilaisista vakaumuksista pitäisi pystyä keskustelemaan pilkkaamatta toista osapuolta.
Kirjoittaja on kaiken muun häröilyn lisäksi evankelilais-luterilainen agnostikko, lestadiolaisen poika ja seksuaalisen tasa-arvon kannattaja.