PEGI-luokitukset

Kolumni: Muista ikärajat

Muista ikärajat, joulu on jo ovella

Julkaistu aiemmin Suur-Jyväskylän Lehdessä 19.12. 2018

Joulu on tämän kirjoituksen ilmestyessä lähellä. Jälkikasvu on toivonut lahjaksi suosittuja uutuuspelejä, jotka toimivat mainiosti lapsenvahtina silloin kun isä ja äiti haluavat omaa aikaa.

Pelien kansissa esiintyy isoja pyssyjä ja rankkoja tosimiehiä. Kotelon takana on jotain ihme symboleita, mutta mitäpä niistä, koska vanhempi ei niitä muutenkaan ymmärrä. Ekaluokkalainen (jyväskyläksi: eppuluokkalainen) on suunnattoman tyytyväinen parhaasta joululahjasta ikinä.

PEGI-luokituksetKokemusteni perusteella ikärajat ja pelien sisällöistä kertovat PEGI-symbolit ovat yllättävän useintuntemattomia vanhempien keskuudessa. Jokaisen Suomessa virallisesti myytävän pelin kotelosta takaa ne kuitenkin löytyvät. PEGI tarkoittaa yleiseurooppalaista pelien ikärajajärjestelmää, Pan European Game Information. Ikärajat (huom! ei suositukset) ovat 3, 7, 12, 16 ja 18. Ne eivät kerro siitä, kuinka vaikeaa pelejä on pelata, vaan varoittavat niiden haitallisuudesta. ikärajahaarukassa 3 – 16 vanhempien läsnäololla rajoituksissa voidaan joustaa. Käytännössä siis alle 12-vuotiailta kiellettyä Fortnitea voi pelata 9-vuotias, jos vanhempi on seurassa – ja läsnä. 18 vuoden ikäraja on puolestaan ehdoton.

Aiemmin mainitut symbolit lienevät ikärajojakin tuntemattomampia koukeroita. Symbolit kertovat siitä, onko peleissä väkivaltaa, kauhua, seksiä, ahdistavuutta, syrjintää ja päihteiden käyttöä. Sekä siitä, voiko peliä pelata verkossa.

Jälleenmyyjät ovat vuosien takaisten ratsioiden jälkeen olleet ilmeisen tarkkoja siitä, myyvätkö he pelejä vahingossakaan alaikäisille. Moni lapsi on joutunutkin pettymään seistessään äidin tai isän vierellä kaupassa, kun tarkkaavainen ja kaukaa viisas myyjä onkin kieltäytynyt myymästä Grand Theft Auton uusinta osaa.

Onko se sitten niin vaarallista antaa pienen lapsen pelata 18 vuoden ikärajalla varustettuja, väkivaltaa ja kauhua sisältäviä sekä selkeästi aikuisille suunnattuja pelejä? Ei välttämättä, mutta mahdollisesti on, riippuen myös muusta lapsen henkisestä hyvinvoinnista. Ikärajoja ovat olleet laatimassa asiantuntijat, jotka perustavat tietonsa tutkimuksiin. Ei minunkaan siis kannata peitota heidän asiantuntijuuttaan vaikkapa sillä, että pelasin taukoamatta 80-luvulla ultraväkivaltaista Technocop-toimintapläjäystä, eikä se tiettävästi vaikuttanut minuun.

Jos jostain syystä aikuisille tarkoitetun pelin lapsellenne ostatte, pelatkaa edes hänen kanssaan ja keskustelkaa sen sisällöstä. En ole lasteni ikärajojen noudattamisessa(kaan) ollut aina puhdas pulmunen, mutta pelaajana minun on ollut helppo olla kiinnostunut ja tietoinen heidän pelaamisestaan.

Toki asiaa voi pohtia myös kysymysten kautta: antaisitko lapsesi katsoa pornoa? Antaisitko lapsesi juoda olutta? Eiväthän ne toki ole samoja asioita, paitsi että niissäkin on 18 vuoden ikäraja. Kuten Red Dead Redemption 2:ssa, joka on muuten aivan mahtava peli. Aikuiselle.

 

Ruutuajan lyhyt historia - vanhempainillat aiheena some & digitaalinen pelaaminen

Kolumni: Ruutuajan lyhyt historia

Julkaistu aiemmin Suur-Jyväskylän lehdessä 19.9. 2018

Ruutuajan lyhyt historia - vanhempainillat aiheena some & digitaalinen pelaaminenOlen käynyt vetämässä nuorisotyöurastani kymmenen vuoden aikana ala- ja yläkoulun vanhempainiltoja aiheina internet, sosiaalinen media ja digitaalinen pelaaminen. Tänä aikana olen huomannut kuinka digitaalinen ja verkkomaailma muuttuvat hurjaa vauhtia. Samalla ovat muuttuneet jakamani vinkit lasten ja nuorten mediamaailman ymmärtämisestä ja käsittelemisestä.

Vielä joskus oli helppo ohjeistaa viemään tietokone pois yöajaksi liikaa internetissä tai ylipäätään ruudun ääressä viettävän lapsen huoneesta. Myös verkkokaapelin irti vetäminen oli niin ihanan yksinkertaista, että tänä päivänä mietityttää miksi tällaista tarvitsi edes erikseen mennä kertomaan.

Näinä aikoina ruutuaikakeskustelu oli kiivaimmillaan, sillä ruudun äärellä vietettyä aikaa pystyi paljon helpommin seuraamaan ja käsittelemään. Kymmenen vuotta sitten vielä jotkut lapset ja nuoret katsoivat televisiota, mutta nyt ainoa seurattava ruutu saattaa olla puhelimen näyttö.

Laitteiden ja median käytössä on tapahtunut myös muutoksia. Sopii pohtia, oliko vanhan hyvän ajan passiivinen television katseleminen ja mahdollisen tiedon pelkkä vastaanottaminen kehittävämpää kuin nykyajan interaktiivinen pelaaminen ja mahdollinen tiedon tuottaminen verkkoon?

Älylaitteiden toimintojen monipuolistuessa ruutuaika alkaa olla monelta osin vanhentunut käsite. Samoilla laitteilla joilla hoituu huonojen YouTube-videoiden katseleminen, voidaan ottaa yhteyttä isovanhempiin, tehdä koulutehtäviä, luoda omaa taidetta ja nuorisokulttuuria sekä lukea uutisia. Ja jos lapset eivät näitä asioita tee, kannattaisi kannustaa tekemään.

Yksi asia on kymmenen vuoden ajan pysynyt vinkeissäni samana. Ehdotan edelleen vanhempien tutustuvan lastensa tekemisiin, on sitten kyseessä digitaalinen pelaaminen tai sosiaalinen media sekä muu internetin käyttö. Kyyläämisen sijasta usein saattaa auttaa pelkkä uteliaisuus lapsen pelaamine pelien sisällöistä tai siitä, mitä hyvää on lapsen suosikkitubettajassa.

Liika on toki liikaa kaikessa, niin myös ruudun tuijottelussa. Pimeässä ruudun tihrustaminen saattaa vaikuttaa näköön. Huono katseluasento voi puolestaan vaikuttaa ryhtiin ja sitä kautta niskojen kipeytymiseen. Älylaitteiden sininen valo taas voi olla haitaksi nukahtamiselle.

Viime vanhempainillassa eräs vanhempi kertoi ruutuajan toimivan heidän perheessään hyvin eikä aiheesta tarvitse edes riidellä. Lapset tuovat älylaitteet sovitun ajan kuluttua vanhemmilleen. Tämän taustalla on vanhempien ja lasten molemminpuolinen luottamus, jolloin mediakasvattajalla ei ole aiheeseen mitään sanottavaa. Kaikissa perheissä tällainen ei toimi, sillä perheet eivät ole samanlaisia, eikä niiden tarvitsekaan olla. On kuitenkin ilahduttavaa kuulla joskus selkeistä perheen sisäisistä säännöistä jotka yksinkertaisesti toimivat.

Kolumnistin vinkkejä peliaiheisten vanhempainiltojen vetämiseen voi lukea Pelikasvattajan käsikirja 2:sta, joka ilmestyy marraskuussa.

Tsekkaa myös Vanhempainilta-sivustoni.