Kannattaako tehdä palkattomia töitä?

Esa Linna  Kannattaako tehdä palkattomia töitä? esalinkedin

Niin, miksi kannattaisi tehdä ilmaisia eli palkattomia töitä?

Yritän vastata tähän myöntävästi kertomalla palkattomien töiden historiastani.

Vieskan Viikko -paikallislehti, Provinssirock-artikkeli. Palkattomia töitä blogin aiheena.  Kannattaako tehdä palkattomia töitä? vieskanviikko 262x300
Provinssirock -artikkeli Vieskan Viikko -lehdessä (c) Esa Linna

Aloitin vuonna 1994 ylivieskalaisen paikallislehti Vieskan Viikon elokuva-arvostelijana, jossa suurimpana etuna olivat tietenkin ilmaiset videovuokraukset. Silloiselle elokuvien suurkuluttajalle tämä oli kuin taivaan lahja, varsinkin kun siviilipalveluksessa tai myöhemmin työttömänä rahat olivat tiukalla. Ennen pitkää ymmärsin myös kysyä päätoimittajalta, onnistuisiko minun kirjoittaa pidempi artikkeli Provinssirockista. Kappas vaan, tuota pikaa plakkarissani oli ilmainen kahden päivän Provinssirock-pressilippu. Rahat säästyivät ja harrastelijatoimittaja pääsi vieläpä Sueden ja Bad Religionin lehdistötilaisuuksiin näkemään idolinsa lähietäisyydeltä.

Seuraavat kymmenen vuotta ja rapiat päälle kirjoitin kiihtyvällä tahdilla lisää ja lisää elokuvista. Tähän mennessä olin oppinut jo hiukan, millä tavalla pitäisi lähestyä ja ketä, jotta ura urkenisi uusille urille. Musiikki- ja elokuvaharrastuksissa verkostoituminen oli onneksi tutustuttanut Pohjois-Pohjanmaan jantterin oikeisiin etelän ihmisiin. Elokuva-arvostelijaura jatkui esimerkiksi Sue-lehdessä, Hohdossa, DVD Hohdossa ja Episodissa, joihin kirjoittaminen oli pääsääntöisesti harrastustoimintaa. Palkkoja ei pyydelty, koska aihe kiinnosti.

2000-luvun puolella ei ollut tarvetta käydä videovuokraamoissa, jotka aiemmin olivat olleet viikonloppujeni suurimpia rahareikiä. Nyt kotona hyllyt notkuivat elokuvien arvostelukappaleita, sillä viikossa saattoi postimies kantaa kymmenenkin DVD:tä kotiovelle.

Harrastuksesta työkokemusta ja verkostoitumista

 

Extraordinary Movie & Video Guide -kuvakaappaus  Kannattaako tehdä palkattomia töitä? emvg
Extraordinary Movie & Video Guide 2000-luvun puolen välin jälkeen (Wayback Machinen näyttämänä).

Vuonna 1997 olin aloittanut hiljalleen omat ensimmäiset verkkosivuni, jotka tottelivat nimeä Extraordinary Movie & Video Guide. Ideana oli arvostella mahdollisimman paljon outoja elokuvia (kulttielokuvia, roskaa, kauhua, eksploitaatiota, indie-elokuvia…) muutamalla lauseella per nimike, vähän kuin paksuissa Leonard Maltin’s Movie Guide -kirjoissa. Uskomatonta kyllä näin jälkikäteen mietittynä – verkkosivuni toimivat yhteensä 18 vuotta(!) joiden aikana arvostelujen määrä nousi lähes tuhanteen. Verkkosivut sijaitsivat ensiksi Geocities.comissa (kuka muistaa?), sitten MBnetissä ja lopulta maksamassani webhotellissa sekä muokkaamassani Joomla!-sisällönhallintajärjestelmässä.

Japanilaisen Wild Life -elokuvan DVD-julkaisussa oleva lainaus Extraordinary Movie & Video Guiden arvostelusta  Kannattaako tehdä palkattomia töitä? IMG 20171215 005407 300x184
Japanilaisen Wild Life -elokuvan DVD-julkaisussa oleva lainaus Extraordinary Movie & Video Guiden arvostelusta

EMVG:n viimeisinä vuosina keskityin lähinnä indie-elokuvista kirjoittamiseen. Elokuvaohjaajat ympäri maailmaa lähettivät DVD-levyjä ja videokasetteja arvosteltavaksi. Eräät niistä miellyttivät julkaisijoita sen verran, että DVD-levyjen kansissa näkyi lainauksia Extraordinary Movie & Video Guiden kehuista.

Sivustoni ansiosta päädyin tekemään suomenkielisen käännöstyön kanadalaisen ohjaajan, David DeCoteaun homoeroottisen kauhuelokuvan Beastly Boyzin DVD-julkaisuun. Elokuvantekijöiden kanssa verkostoituminen johdatti espanjalaisen underground-ohjaajan Carlos Atanesin tekemään minulle muutama vuosi sitten musiikkivideon kappaleestani Meat Market.

Vuonna 2003 olin myös mukana pienessä mutta aktiivisessa porukassa, joka halusi kirjoittaa kummallisista elokuvista selkeällä suomen kielellä. Legendaarinen Gorehound-lehti oli lopettanut toimintansa, joten Elitisti.net syntyi selkeään tarpeeseen.

Viimeisen arvostelun Elitistiin kirjoitin vuonna 2013, kymmenen vuotta myöhemmin sivuston perustamisesta. Sueen kirjoitin viimeisen kerran vuonna 2012, viisitoista vuotta ensimmäisen lehdessä julkaistun artikkelini jälkeen.

Kaikki edellämainittu kattaa hirvittävän määrän tekstiä ja lukemattomia valvottuja öitä elokuvien parissa, joista ehkä 1/3 olivat nautittavia elämyksiä edes jossain määrin.

Kannattiko palkattomia töitä sitten tehdä?

Toisin sanoen: miten meni noin niinkuin omasta mielestä?

Kyllä kannatti, ehdottomasti. Rahaa ei tullut mainittavasti, mutta en sitä juuri menettänytkään. Ainoa negatiivinen puoli taisi olla jonkinasteinen burn-out elokuviin, sillä jouduin pitämään dokumenttielokuvia lukuunottamatta pitkän tauon leffojen katselussa!

Sain runsaasti kokemusta ja sopivaa rutiinia koko ajan ammattimaisemmaksi menevästä palkattomasta harrastuskirjoittelustani, ja niinpä myös rohkeuteni kasvoi lähestyä aikakaus- ja sanomalehtiä juttutarjouksillani. Palkallisia vapaan toimittajan töitä on tipahdellut aina näihin päiviin asti. Päivätyössäni Jyväskylän kaupungin nuorisopalveluissa työskentelen myös viestinnän ja tiedottamisen parissa, johon palkaton työhistoriani antoi mittaamattomasti eväitä.

Vapaan toimittajan urapolkuni ja sen syyt sekä lähtökohdat ovat siis aika selvät. Ilmaista työtä kannattaa tehdä, jos siitä on itselle työkokemuksen ja verkostoitumisen kautta hyötyä – myös henkistä. Kirjoittaminen on luovaa työtä, joka parhaimmillaan ei edes tunnu työltä.

Palkaton harrastuskirjoitteluni jatkuu muuten edelleen. Näin ei kirjoittamiseen pääse leipääntymään.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *