Itsensä myymistä

Jos aion saada lisätienestejä kevytyrittäjänä, joudun opettelemaan pari asiaa, jotka eivät äkkiseltään tunnu enimmäkseen julkisella alalla työskenneellä luontevalta: itsensä myyminen ja markkinointi. Kaupallisen alan koulutuksen käyneenä muistissa ovat toki myynnin ja markkinoinnin perusasiat, mutta käytännön kokemukset olen hankkinut pitkälti harrastuksen ja tekemisen kautta toimiessani musiikin saralla ja erityisesti muutama vuosi sitten aktivoituneella soolourallani. Ja kas kummaa, tällöin oman osaamisen ja naaman myyminen ei tuntunut ollenkaan oudolta.

Vaikka tämänkertaisen bloggauksen esimerkkini tulevat indiemusiikkimaailmasta, voi niitä helposti soveltaa alalle kuin alalle, jossa 1. myydään omaa osaamistaan 2. myydään omaa tuotetta 3. tuote olet sinä itse.

Lähihistoriaa

sa Linna: This Is Who I Am -levyn kansikuva  Itsensä myymistä thisiswhoiam 300x300
This Is Who I Am -albumin kansi

Sain toteutettua viitisen vuotta sitten koko elämäni mittaisen haaveeni ja julkaisin omakustannesoololevyni, jonka kaikki kappaleet sanoitin, sävelsin ja sovitin. Suurin osa instrumenteista olivat myös soittamiani ja äänittämiäni. Oli luonnollista, että myyn myös itse englanniksi laulettua tuotettani sekä kotimaahan että ulkomaille, koska tiesin parhaiten mistä musiikissani on kyse.

Mediatiedotteiden tekeminen oli päivätyön kautta jo tuttua. Lähetin sähköposteja lukemattomat määrät ja jouduin opettelemaan kantapään kautta keinot, joiden avulla radioita, levykauppoja, levy-yhtiöitä ja ennen kaikkea musiikkimedioita saattaisi kiinnostaa kohta nelikymppinen melodista rockia veivaava karvapää. Lähtökohtahan ei ole muutenkaan helppo, jos joutuu DIY-omakustanneartistina kilpailemaan monikansallisten levy-yhtiöiden artistien kanssa.

Massapostitus vs. personoidut sähköpostit

Massapostitus (samansisältöinen sähköposti kaikille vastaanottajille) toimii tiettyyn pisteeseen asti. Jos joskus joku huomaa ja noteeraa, on tuloksena useimmiten geneerinen copy-pastepostaus neverheard-musablogissa, jota voi lähinnä käyttää Facebook-fanisivulla välihehkutuksena odotellessa parempia huomionosoituksia.

Siinä vaiheessa kun aloin huomioida vastaanottajat personoiduilla viesteillä, alkoi näitä miellyttävämpiä huomionosoituksia näkyä medioissa. Näistä huomasi, että joku oli lukenut sekä tiedotteet että kuunnellut musiikkiani. Personoidut sähköpostit ja tiedotteet vaativat toki enemmän aikaa, työtä ja mielikuvitusta.

Tarinan tärkeys

Musabisneksessä toistetaan usein, että tarina on tärkeä, jos haluaa musiikkinsa kiinnostavan radioita, musamedioita tai levymoguleita. Levymogulit eivät minua kiinnostaneet, mutta kukapa ei haluaisi musiikkinsa soivan radiossa?

Olin saanut ”She’s Not a Human Being” -kappaleeseeni vierailevaksi tähdeksi Roger Joseph Manning Jr.:n, joka on Jellyfish-yhtyeensä ohella vieraillut muun muassa Johnny Cashin ja Green Dayn levyillä. Kappaleella oli siis jonkin verran kiinnostavuutta tällaisen kansainvälisen yhteistyön kautta.

Mutta oli biisillä tarinakin. Sama kappale oli omistettu edesmenneelle kissalleni. Alunperin se oli tarkoitettu ex-vaimolleni, mutta muutin mieltäni jonkin vähäpätöisen riidan vuoksi. Tarina puri ja kappale soi YleX:llä parhaaseen kuunteluaikaan.

Omakustanneartistit luulevat usein että elämänsä on sen verran tylsää, ettei tarinat kiinnosta ketään. Vaihtoehtona on esimerkiksi keksiä sepitetty tarina taustalle tai olla tarvittaessa kipeänkin avoin. Valitsin jälkimmäisen vaihtoehdon.  Kerroin mediatiedotteissa sekä kipeitä että nololla tavalla avoimia asioita omasta elämästäni, jotka olivat vaikuttaneet kappaleiden aiheisiin.

Myyty myös ulkomaille

Otsikot kuten ”A New Voice in America: Esa Linnakertoivat lopulta siitä, että panostus kannatti. Eräänä päivänä sain New Jerseysta, Yhdysvalloista puhelinsoiton levyjenjakelijalta, joka halusi julkaista vanhoista demoistani yksinoikeudella myytävän CD-levyn. Japaniin meni niin ikään levyäni jakeluun.

Kappaleitani soi Australiassa ja Havaijilla niin sanotuissa oikeissa FM-radioissa. Pisteenä i:n päälle soololevyni ansiosta esiinnyin bändini kanssa Liverpoolin Cavern Clubissa, jossa muun muassa The Beatles, The Rolling Stones ja Queen ovat aloitelleet keikkailu-uraansa.

Eihän tästä täyspäiväisen muusikon uraa tullut, mutta toteutin monta elämäni haavetta. Todistin myös itselleni, että ne saavutetaan kovalla työllä, periksiantamattomuudella sekä muutamilla ”säännöillä”. Nyt voin muistella tekemiäni virheitä ja saavutettuja onnistumisia.

Itsensä myyminen ja markkinoiminen ei välttämättä ole luontevaa, ellei ole luonteeltaan ulospäin suuntautunut yrittäjä. Minulle se oli luontevaa silloin, kun markkinoin itseäni artistina.

Työminäni myymisessä huomaan vielä pohjoispohjanmaalaista nöyryyttä ja ehkä vähättelyäkin. Kyllä mää kuitenkin jotain osaan!

edit: LinkedInissä pelkästään keskustelemalla saa ”myytyä” itsensä esimerkiksi OP.mediaan, johon minua haastateltiin – teemana kevytyrittäjyys ja unelmien toteuttaminen.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *