Kolumni: Keski-ikä on vain numeroita

Julkaistu aiemmin Suur-Jyväskylän lehdessä 17.10. 2018

Kolumni: Keski-ikä on vain numeroita esalinna face 150x15044-vuotiaana olen huomannut pienen printin lukemisen vaikeutumisen hämärässä. Ikänäköä olen kyllä osannut odottaa seurattuani samanikäisten tuttavien kohtaloa. Päädyin viimein hankkimaan muutaman euron lukulasit, joita myös “tiimarilaseiksi” kutsutaan.

Erehdyin ylpeänä lataamaan Facebookiin nasevan selfien itsestäni lasit päässä, jonka jälkeen someraivo iski! No ei oikeasti – muutama kaverini vain kehotti menemään kunnon näöntarkastukseen, vaikka kovasti yritin todistella näköni olevan muutoin hyvä. Ei auttanut. “Tiimarilasit tuhoavat silmäsi!” “Keski-ikä tappaa!” Terveisiä kavereille, joiden sanomisia kärjistän ja vääristän tehdäkseni kolumnista mielenkiintoisemman.

Pitkästä aikaa aloin kuitenkin pohtimaan keski-ikää. Tässä iässä ei voi oikein väittää vastaan, jos joku kutsuu keski-ikäiseksi. Mutta miksi pitäisi? Keski-ikä on hienoa aikaa. Vaikka todennäköisesti olenkin nolo tyyppi joidenkin mielestä, en jaksa enää moisesta välittää. Itsetunto ja -varmuus kasvaa vatsan mukana! Elämänkokemusta on kertynyt sen verran, että enää eivät stressaa nuorena maailmanlopulta tuntuneet asiat. Tosin nyt stressaavat monet muut jutut, mutta maailmanlopun meiningit ovat jääneet taakse.

Keski-iän piikkiin laitetaan helposti monia asioita. Olisi helppo syyttää keski-ikää muutaman vuoden takaisesta avioerostani ja sen jälkeisestä avioliitosta reilusti nuoremman naisen kanssa. Keski-ikä on helppo tekosyy, jos ei uskalla ottaa tekemistään virheistä vastuuta. Myönnän auliisti omat virheeni, jotka eivät olleet keski-iän aiheuttamia. Nuoressa vaimossa taas ei ole mielestäni mitään syyttämistä, vaan taputtelen itseäni selkään joka päivä. Muita stereotyyppisiä keski-iän merkkejä en itsessäni havaitse. Moottoripyörää en ole ostanut, enkä kivipestyjä farkkuja.

Esa Linna lasit päässä  Kolumni: Keski-ikä on vain numeroita IMG 20181002 203113 797 150x150
Kuva, josta kolumni sai alkunsa

Keski-ikä merkitsee monille luovuttamista. Heille nelikymppinen ei voi enää pukeutua kuin nuorena, sillä pitää olla uskottava Prisma-aikuinen. Totta kai minuakin epäilyttää, jos keski-ikäisen habitus muuttuu yhtäkkiä vuosikymmenten jälkeen teini-ikäisten muotia mukailevaksi mukacooliksi ja mukanuorekkaaksi sedäksi/tädiksi, jolla on naamassa ryppyjä enemmän kuin päässä karvoja.

Itse olen ratkaissut pukeutumisongelman huomaamattani niin, että olen laiskuuttani ostanut viimeisen 25 vuoden ajan samankaltaisia vaatteita. Bändilläni oli taannoin keikka yli viidentoista vuoden tauon jälkeen. Keikalle saapunut vanha tuttuni hihkui innoissaan, kun luuli minun löytäneen kätköistä 90-luvun alun vaatteita esiintymisasuksi. Innostus hiipui, kun kerroin vaatteiden olevan aivan uusia. Kun käyttää aina samanlaisia vaatteita, ei kukaan pääse syyttämään keski-iän aiheuttamasta nuorekkuuden kaipuusta. Tai pääsee, mutta ei keski-iässä jaksa edelleenkään arvostelusta välittää.

Kirjoittaja on keski-ikäinen nuorisonohjaaja ja neljän lapsen isä, joka ei ole kehittynyt aikuiseksi tehtyään nuorten parissa töitä lähes 20 vuotta.  

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *